Sisältöjohtajalta: Kiitos, ole hyvä, anteeksi

14.5.2017 13:15 | Päivitetty: 14.5.2017 14:17

Poika lähtee elokuussa vaihto-oppilaaksi. Suuntana on Brasilia. Viralliset vanhemmille kerrotut motiivit ovat uuden kielen oppiminen, elämänkokemus ja jalkapallo. Vaikka epäilevä isä saattaa nähdä ärsykkeinä muitakin latino-vivahteita, noiden motiivien kanssa on hyvä lähteä.

Kiitosta ei voi sanoa niin, ettei se tunnu. Kiitoksen kuiskaami-nenkin voi kuulostaa huudolta.

Jos portugalin kieli on hallussa, elämän ja erilaisten kulttuurien ymmärrys syventynyt ja pallokin kesyyntynyt, kantaa reissu hyvällä tavalla läpi elämän.

Olemme osallistuneet vaimon ja pojan kanssa vaihto-oppilasvuoteen liittyviin tiedotustilaisuuksiin ja koulutuksiin. Koulutuksissa on käyty rehellisesti läpi vaihto-oppilasvuoden koko kirjo iloista suruihin, käytännön pulmista huikeisiin kokemuksiin.

Mieleeni on jäänyt kuitenkin erityisesti, miten vaihtoon lähteviä nuoria opastetaan. Heitä kehotetaan olemaan sellaisia kuin ovat, elämään tulevan maan ja isäntäperheen tapojen mukaisesti sekä kunnioittamaan ihmisiä. Pitää osata sanoa kiitos, ole hyvä ja anteeksi.

Kun salissa on parhaimmillaan ollut viisisataa ihmistä kuulemassa näitä viestejä, on siellä ollut hiirenhiljaista. Paitsi nuoriin, sanoma on uponnut myös vanhempiin.

Pitäisikö noiden sanojen kanssa olla itsekin herkempi?

Kiitos on lyhyt, mutta uskomattoman voimakas sana. Kiitosta ei voi sanoa niin, ettei se tunnu. Kiitoksen kuiskaaminenkin voi kuulostaa huudolta.

Miten myös kiitoksen sanomisen voisi saada tuntumaan hyvältä? Miten kiitoksen antamisen kynnys madaltuisi? Muistan kuulleeni väitteen, että on turha kiittää, jos joku tekee sellaisen teon, jota voi odottaa. Huh, kuka määrittelee odotettavan teon?

Näinä päivinä suomalaiset ruotivat jääkiekkomaajoukkueen tekemisiä suu ja some vaahdossa. Keskiviikkoiltana oli pysäyttävää nähdä kovissa paineissa kärvistelevän valmentajan Lauri Marjamäen kiitos nuorelle Sebastian Aholle. Kamera tallensi lämpimän halauksen vaihtopenkiltä. Marjamäki kiitti, ja Aho taatusti arvosti.

Kiitoksen vastakohta on mekaaninen valitus. Valitus, jonka perusteella mikään ei riitä. Oman erinomaisuuden täyttämä mieli hakee koko ajan niitä surkimuksia, jotka eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyviä. Terveyskeskuksissa saa paskaa palvelua, kaupan kassat eivät hymyile ja työkaverit töppäilevät. Oma virheettömyys loistaa kirkkaana oman pään päällä vilkkuvassa vaaleaa valoa jakavassa pyhimyslampussa.

Anteeksi, mutta muille se virheettömyyden valo saattaa näkyä räikeän punaisena hälytysvilkkuna, jonka näkeminen tuntuu pahalta ja jota muut alkavat väistellä.

Pekka Lakkapekka.lakka@kaakonviestinta.fi | Twitter:@LakkaPekka