KOLUMNI

Yhteistyötä vastarannoilla

15.4.2017 13:15

Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon yhteistyö etenee ja hyvä niin. Ei ole pitkä aika, kun Saimaa lainehti yhteistyötä itsekseen.

Turhat höpinät voisi haudata samaan monttuun Huhtiniemen huhujen kanssa.

Vielä kuusi vuotta sitten kontakteja oli vähän pitkästä yhteisestä rajasta ja Saimaasta huolimatta. Muutosta oli kuitenkin jo ilmassa. Yhteistyötä on sittemmin ilmaantunut siinä määrin, että melkein jo hengästyttää.

Ensin tuli Kaakkois-Suomen vaalipiiri ja sitten Matti Viialainen Puumalasta. Kaakon Viestintä sulki syliinsä seudun sanomalehdet. Saimaan Geopark hahmottuu luontevasti kummallekin rannalle ja siihen väliin. Nyt viritellään yhteistyötä matkailun markkinoinnissa ulkomaille, kaikkia osapuolia hyödyttävässä hengessä.

Muutos on yhtä valtava kuin tie kohti yya-sopimusta Lappeenrannan ja Imatran välillä.

Luuranko on jo kaivettu kaapista esiin. Aina joku jaksaa muistuttaa, että Lappeenrannan seutua pidettiin Savona ennen sotia, mikä perustelisi lähentymistä.

Savo-kortin vilauttelijat ovat sokeita todellisuudelle, joten maakuntien yhteistyön pohja on etsittävä muista asioista. Turhat höpinät voisi haudata samaan monttuun Huhtiniemen huhujen kanssa. Eikös jokaisen pidä nykyisin saada olla sitä mitä on?

Ennen sotia Viipuri oli kaikki kaikessa riippumatta siitä, mihin kohtaan Savon ja Karjalan raja oli piirretty. Mikkeli tai Savonlinna ei ollut yhtikäs minkäänlainen Mekka Lappeenrannan ja Imatran seuduilla. Eteläisempi mielenlaatu on täällä vallalla.

Vaikka enimmäkseen pärjätään ilman tulkkia, murre erottaa maakunnat toisistaan. Jos pitää jokin eteläkarjalainen asia mainita, niin murre ehdottomasti. Voiko olla savolainen, kun puhuu Etelä-Karjalan murretta?

Maakunnat löytävät toisensa olemalla erilaisia ja hyvä niin.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.

Ilpo Leskinen