Kolumni: Epävarmuus karsii liiallista idealismia

19.2.2017 13:15 | Päivitetty: 19.2.2017 14:07

Elämme erimielisyyden aikaa. Taloudesta, sotesta, kulttuurista ja urheilusta vääntävät yhtä lailla päätöksentekijät kuin kaduntallaajat. Nyt on sentään löytynyt yksi yhdistävä asia — puolustuspolitiikka.

Ukraina on opettanut, ja nyt näyttää suomalaisten ajattelua ohjaavan Amerikkakin, jossa presidenttinä touhuaa hilpeyden- ja pelonsekaisia tunteita aiheuttava aikapommi.

Hallitus esitteli torstaina puolustusselontekonsa, jossa ehdotetaan puolustukseen lisää rahaa, nykyistä suurempia joukkoja ja tuleville vuosille massiivisia investointeja. Kun selonteko esiteltiin, sen ympärillä oli vankka poliittinen yksimielisyys.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) pääsi kehumaan, että selonteosta vallitsee jopa laaja kansallinen yhteisymmärrys.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä yritti edes vähän profiloitua. Puolueen mielestä hävittäjäinvestoinnin kustannukset on laskettu alakanttiin. Eriävä mielipide oli kuin nallipyssyn osoittaminen kohti Hornetia.

On hyvä, että puolustuslinjauksista vallitsee yksimielisyys. Yksituumaisuuden tarve korostuu, koska puolustukseen satsaaminen pitää rahoittaa joko jostain leikkaamalla tai rahaa lainaamalla. Jos rahaa olisi nurkat väärällään, vasemmalla, keskellä ja oikealla olisi helppo nyökytellä.

Idealisti saattaa kysyä, mitä järkeä on panostaa sotavälineisiin, joita ei pitäisi ikinä käyttää. Realisti katsoo itään ja länteen ja näkee uskottavan maanpuolustuksen tarpeen kasvavan koko ajan.

Jos Venäjä ei olisi vallannut Krimiä, puolustusselonteon sisältö olisi toinen. Ukraina on opettanut, ja nyt näyttää suomalaisten ajattelua ohjaavan Amerikkakin, jossa presidenttinä touhuaa hilpeyden- ja pelonsekaisia tunteita aiheuttava aikapommi.

Idealismi karisee, kun epävarmuus lisääntyy.

Ulkoinen uhka yhdistää suomalaisia. Pohjolan perukoita eivät kuitenkaan ravistele ainoastaan maanpuolustukseen liittyvät uhkakuvat.

Talouden epävarmuus, työn muuttuminen, syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat ja väestön ikääntyminen ovat nekin aitoja, ajassa olevia ilmiöitä. Miksi yksituumainen lääkkeiden etsiminen näihin ongelmiin on mahdotonta? Kukaan ei voi aidosti väittää, etteikö esimerkiksi väestön ikääntymisestä olisi varoiteltu hyvissä ajoin.

Asiantuntijat kehottivat huomioimaan huoltosuhteen muuttumisen jo ajat sitten.

Ne olivat aikoja, jolloin bruttokansantuote kasvoi kohisten, kiitos Nokian. Ne olivat aikoja, jolloin Suomella oli varaa moneen hyvään, joista on nyt luovuttu. Mutta ne olivat aikoja, jolloin ei ollut varaa varautua tulevaan.

Nyt kun rahaa ei ole ja Suomi velkaantuu kiihtyvällä vauhdilla, ei yhteisymmärryksestä näy merkkejä. Kukaan ei kriisiä toivo, mutta opettaako vain vakava uhka rakentamaan uutta? Uutta, jossa mennyttä muistellaan suomalaiseen tapaan kaiholla ja myös jälkiviisastellen.

pekka.lakka@kaakonviestinta.fi | Twitter:@LakkaPekka