Kolumni: Shishapiiput Marian aukiolla

3.2.2017 13:15

Lenkkiasu suhisee liukastellessani Marian aukiolla. Nostan katseeni jäisestä maasta ja hätkähdän. Mitä, vesipiippu! Lappeenrannan keskustassa!

Meillä on hiton kansain-välinen kaupunki. Parhaiten fiilikseen pääsee kampuksella.

Räpäytän silmiäni, näenkö näkyjä? En, monikulttuurisen marketin ikkunassa on vesipiippu kaupan, toinen ja kolmaskin. Ajatuksissani lentelen itämaisella matolla turkkilaiseen basaariin. Matkapassin tunnusmusiikki alkaa soida päässäni.

Hymyilyttää. Tämän takia rakastan Lappeenrantaa.

Meillä on hiton kansainvälinen kaupunki. Parhaiten fiilikseen pääsee kampuksella.

Viime työkeikallani yliopistolla kuulin arabiaa, urdua ja ranskaa. Myös farsia puhutaan paljon. Länsialueella asuu iso iranilainen yhteisö, joka opiskelee, tutkii, verkostoituu ja juhlii Skinnarilan hovissa.

Yliopistossa on kaikkiaan 70 kansallisuutta, Saimaan ammattikorkeakoulussa opiskelijoita on 46 maasta.

Kun töiden jälkeen lähdin kotiin, mustaan burkaan pukeutunut nainen istahti eteeni linja-autossa. Sormet olivat pitsihansikkailla peitetyt.

Eteläkarjalaisille kansainvälisyys on tullut luonnostaan yliopiston ja maantieteen takia. Suomalainen ja venäläinen kulttuuri elävät rinnakkain niin Itä-Suomen koulussa kuin vaatekaupan kassajonossa.

Maakuntasuunnittelija Anu Talka sanoi, että kansainvälisyys on geeneissä ja arjen kanssakäymisessä, koska raja on sijainnut eri paikoissa. (E-S, 23.1.)

Länsisuomalainen vieraani hämmästyi, kun tusina venäläisiä tuli perässämme apteekkiin. Nimistökin ihmetytti. Kuka Wolkoff, mikä Pokrova? Linja-autossa hän seurasi poikia, jotka puhuivat suomen ja venäjän sekoitusta.

Minulle tuli ylpeä olo. Bussilinjoja ei ole montaa, mutta päivittäin niillä matkustaa monenlaisista taustoista tulevia, eri kieliä puhuvia ihmisiä.

Jos vielä katuruokaketju Fafa’s falafeleineen saa yrittäjän, tohtiiko täältä lähteäkään. Euroopan pr-hommat ovat jo Sorjosen käsissä.

Jenni Hirvinen
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja.