Kolumni

Kolumni: Sana on vapaa, mutta vastuullisesti

27.7.2015 13:15
Kuva: Marleena Liikkanen

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä demokratian saavutuksista — ja edellytyksistä. Ihmiskunta on kulkenut pitkän kärsimysten tien saavuttaakseen tämän vapauden: ennen sen puolustajat poltettiin roviolla tai heitettiin tyrmään, ja vieläkin on yhteiskuntia, joissa tätä vapautta ei ole.

Ihminen on itse itsensä sensuroija.

Ihmistä voi kieltää puhumasta, mutta ei ajattelemasta vapaasti. Sananvapauden puuttuessa syntyy kaksinaismoraali: ajatellaan yhtä, puhutaan toista. Sananvapaus antaa ihmiselle mahdollisuuden ilmaista itseään yksilönä. Toisten sanojen toistaminen taas pakottaa hänet esittämään vierasta roolia.

Sananvapaus, muista ihmisen perusvapauksista erottuen, ei tarvitse mitään ulkopuolisia ehtoja. Puhu mitä ajattelet. Mikä voisi olla helpompaa? Mutta käytännössä kaikki ei ole niin yksinkertaista, sillä sanan paino voi olla musertava. Niinpä jopa henkilökohtaisissa keskusteluissa ihminen aina punnitsee sanansa keskustelukumppanin mukaan. On yleisesti tiedossa, että sana voi haavoittaa — ja joissain tapauksissa jopa tappaa.

Siksi absoluuttista sananvapautta ei ole. Ihminen on itse itsensä sensuroija, jolla on paitsi sanan vapaus myös sanan vastuu. Erityinen vastuu on niillä, jotka kirjoittavat mediaan. Heidän täytyy osata punnita sanansa suhteessa lukijoihin.

Nykymaailmassa hyvä esimerkki sananvapauden rajoista on internet ja ns. sosiaalinen media. Siellä huomaa, miten helposti ihmiset pystyvät loukkaamaan toisiaan puolustaessaan omia mielipiteitään tai tyydyttäessään omia ambitioitaan.

Meitä kaikkia yhdistää aika ja yhteinen ympäristömme. Miten mukava oma olomme on, riippuu täysin meistä itsestämme. Vanhaa viisautta mukaillen: ”suhtaudu muihin kuten haluaisit itseesi suhtauduttavan”.

Kirjoittaja on Venäläisen kulttuuriyhdistys ”Lyyran” puheenjohtaja.

Svetlana Ranta