Kolumni

Osuuskunnat sote-palveluihin

28.10.2013 4:00

Maailmalla on herännyt usko osuustoimintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa. Alalle on syntynyt niin tuottajien kuin niiden käyttäjien omistamia osuuskuntia.

Osuustoiminta on luonteeltaan toimialueensa värejä kantavaa.

Käyttäjäomisteisten osuuskuntien ideana on liittää yhteen palvelujen tarvitsijat ja organisoida palvelut tarvelähtöisesti, vaikuttavasti ja tehokkaasti. Tehokkuus syntyy keskittämällä huomio toiminnan hyödyllisyyteen, työnjakoon, erikoistumiseen ja palkitsemiseen. Vaikuttavuus perustuu muutosorientaatioon, arvoyhteensopivuuteen ja pitkäjänteiseen vastuullisuuteen suhteessa toimintaympäristöön. Näitä tukevat eri toimijoiden yhdistyminen yhteisen päämäärän taakse osallistavien tahdonmuodostusprosessien kautta ja toisaalta ylijäämistä koottujen yhteisten taloudellisten resurssien taidokas käyttö.

Myös työosuuskunnissa on ideaa. Niiden vahvuutena on henkilöstöomistajuus sekä siitä kumpuava omaehtoinen vastuullisuus, sisäsyntyinen halu kehittyä ja myötävaikuttaa yhteiseen menestykseen, omaan identiteettiin kytkeytyvien palveluiden laatuun liittyvä ylpeys sekä työn jatkuvuuden ja taloudellisten palkkioiden kytkeytyminen omaan toimintaan pikemmin kuin ulkopuolisten päätöksiin.

Yrittäjät, yritykset ja muut organisaatiot ovat nekin löytäneet osuuskunnan käteväksi strategisen yhteistyön muodoksi. Monille alan toimijoille se on ollut ratkaiseva työkalu pääsyssä mukaan kilpailutuksiin tai ylipäätään erilaisille markkinoille.

Vähäpätöistä ei ole sekään, että osuustoiminta on luonteeltaan toimialueensa värejä kantavaa. Täkäläiset rahoittavat, päättävät, käyttävät ja hyötyvät. Verotkaan eivät karkaa alueen ulkopuolelle. Osuuskuntamuotoon liittyy myös pysyvyys. Jäsenyyksiä ei voi myydä, joten sidosryhmien ei tarvitse pelätä yrityksen siirtoa Kiinaan. Nykyturbulenssissa ei siis ole ihme, että malli kiinnostaa.

Kirjoittaja on Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori.

Iiro Jussila