Kolumni

Valtit hihasta

30.9.2013 4:00 | Päivitetty: 1.10.2013 12:00

Talouden tulevaisuudesta puhuttaessa tiedetään, että Etelä-Karjalalla on valtti hihassaan. Kyyniset kuitenkin huomauttavat, että sinne se valtti myös jää. Ainakaan Lappeenrannassa emme pysty hyödyntämään sijaintiamme Pietarin lähellä — katso vain, miten asiat on täällä aina möhlitty.

Merkittävin jarru kuuluu olevan asenne. Sanotaan, että meillä käytetään kaikki aika ja energia etsittäessä syitä sille, miksi ehdotetut hankkeet pitää kaataa. Kampittaminen on kuulemma itkukarjalaisten perinnelaji. Täällä voisi järjestää lajin SM-kisat, ellei joku kaataisi hanketta.

Päätösten sanotaan puolestaan epäonnistuvan siksi, ettei niiden tekijöillä ole suhteellisuudentajua. Pienet toiminnalliset haitat saavat kuulemma päätöksenteossa suuremman arvon kuin laajasti maakuntaa koskettavat strategiset hyödyt.

Esimerkkinä Ison-Kristiinan ja Gallerian yhdistäminen. Ihmetellään, onko muutamalla sadalla pyöräilijällä suurempi oikeus 200 metrin oikaisuun kuin muutamalla sadalla työntekijällä elannon hankkimiseen itselleen ja perheelleen.
Vai eivätkö jarruttajat yksinkertaisesti käsitä valintojen seurauksia?

Tähän liittyen valitellaan myös kokonaisvaltaisen näkemyksen puutetta. Ison kuvan hämärtyessä niin sanotuista säästöistä tuleekin kallis lasku.

Kenties olemme menettäneet tuhansia työpaikkoja ja täten valtavan määrän hyvinvointia. Emme kuitenkaan hae syyllisiä, sillä asenteemme on muuttumassa. Katseet siirtyvät tulevaan. Kiinnitämme huomiota mittasuhteisiin, kokonaisuuksiin ja päätösten seurauksiin.

Kehitämme yhteistyötaitojamme, jotta onnistuisimme yhdessä entistä paremmin. Me emme selittele, vaan keksimme keinot. Osoitamme teoin sen, että eteläkarjalaiset ovat tahtovia. Itku vaikenee ja suu heltyy hymyyn. Mikä on totta ja mikä haavetta? Sinä et päätäkään, muutos on jo täällä.

Kirjoittaja on Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori.

Osoitamme teoin sen, että eteläkarjalaiset ovat tahtovia.
Iiro Jussila