YlänurkkaKeskustelu työurien pidentämisestä näyttää juuttuneen kiistaan virallisen eläkeiän alarajasta. Yksittäinen ikävuosiluku hautaa alleen kokonaisen jäävuoren. Se ui pinnan alla ja vaikuttaa aivan ratkaisevasti keskimääräiseen eläköitymisikään.

Jäävuoren nimi on jaksaminen.

Töistä lähdetään eläkkeelle nyt keskimäärin 60,4 vuoden iässä, vaikka virallinen haarukka on 63—68 ikävuodessa. Osa haluaa pois töistä niin pian kuin mahdollista, mutta niitäkin on paljon, jotka jatkaisivat mielellään.

Ilmarisen tutkimuksen mukaan 53 prosenttia juuri eläköityneistä olisi valmis jatkamaan ansiotyössä. Silti vain 15 prosenttia jatkaa. Moni olisi jatkanut ilman työnantajan saneeraustoimia, jotka kohdistuivat ikääntyneisiin. Johtaja Jaakko Kiander sanoo suoraan, että työnantajat ovat aika aloitteellisia ohjaamaan ikääntyviä pois työelämästä.

Samaan aikaan EK ja muut työnantajajärjestöt sanovat kantavansa huolta tulevaisuuden eläkekertymistä. Puheiden periaatteet ja käytännön tekojen maailmat ovat erikoisen kaukana toisistaan.

Saksassa on alettu pyytää eläköityneitä ihmisiä takaisin töihin. Tulokset ovat kannustavia. Moni on palannut.

Liittovaltion teollisuus- ja kauppakamarin DIHK:n johtaja Hans Heinrich Driftmann kuvasi muutoksen syitä joitakin päiviä sitten. Maassa oleva työvoimapula pakottaa etsimään uusia keinoja ja miettimään eläkelinjauksia uudessa valossa. Yritykset arvostavat DIHK:n mukaan aiempaa enemmän ikääntyvien henkilöiden osaamista ja asennetta. On havaittu, että ikäjohtaminen ei tarkoitakaan ikääntyvien työntekijöiden ohjaamista ulos firman ovesta.

Suomessa eletään vielä sitä vaihetta, jossa organisaatiot höylätään niin ohuiksi kuin suinkin. Tehoja haetaan mitoituksesta, uusimmasta tietotekniikasta ja keskittämisestä.

Kun katse on kvartaalissa tai korkeintaan tilivuodessa, voi jäädä näkemättä, että tuloksen lopulta tekevät työstään ylpeät, osaavat, motivoituneet ja pitkään jaksavat ihmiset. He myös rahoittavat eläkekassojen pelivarat.

Keskimääräiseen eläkkeelle lähdön ikään voidaan vaikuttaa jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä aikaisemmin.

Tuki- tai liikuntaelimensä rikkoneelle, loppuunpalaneelle, raskaimpia ammatteja tekevälle tai muuten ennen aikojaan työelämästä lähteneelle on turhaa mennä puhumaan eläkeiän lakisääteisestä nostosta. Eivät kipeät selät, rikkoutuneet nivelet tai järkkyneet mielenterveydet sillä kuntoon tule.

Todellisen eläköitymisiän nosto ei tapahdu lainsäädännöllä tai nostamalla oikeana pidettyä vanhuuseläkkeen alarajaa. Luku nousee automaattisesti, jos ihmiset pysyvät terveinä ja työhaluisina mahdollisimman pitkään ja jos ilmapiiri ja aktiiviset toimet kannustavat jatkamaan ja jos töihin on mukavaa tulla.

Juha Oksanen