Kriittisiä ääniä lemmikin pidossa

YLÄNURKKAKissa piti taas aamulla raivoisan konsertin päästäkseen ulos. Sen naukumista kuunnellessa olin valmis myöntämään, että Seppo Turunen on oikeassa: ihmisten ei pitäisi hommata huusholliinsa lemmikkieläimiä.

Seppo Turunen on Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja. Hänen mielestään luontokappaleen pito viihdykkeenä on sekä eläinsuojelullinen että ekologinen ongelma.

Turunen lanseerasi ongelman viime vuonna kirjassaan Lemmikkielämää ja puhui siitä helmikuun alkupuolella televisiossa.

Hänen argumenttinsa ovat järeitä.

Esimerkiksi eksoottisten eläinten laiton kauppa lemmikeiksi on miljardibisnes ja monen lajin uhanalaisuuden suurin syy. Lemmikkieläimiä pidetään liian usein huonoissa oloissa. Hyvissäkin oloissa niitä jalostetaan syntymästään sairaiksi. Niiden hyysäykseen käytetään tolkuttomasti rahaa ja luonnonvaroja.

Turusen mielestä lemmikkien pitoa ohjaa mainonta ja markkinointi.

No niin tekee. Helsingin Sanomat esitteli alkuviikosta tuotearsenaalia, jota lemmikkieläimille tarjotaan ja myös hankintaan: muotivermeitä, erikoisruokia, lisäravinteita, laihdutusohjelmia, hoitoja hieronnasta homeopatiaan, mieltä tyynnyttäviä tabletteja ja lajikohtaisia puuhaleluja.

Saman lehden yleisönosastossa eläinsuojeluaktivisti Hannele Luukkainen esitti Turusen näkemyksiin vasta-argumentteja. Epäkohdista huolimatta lemmikkien pito on hänen mielestään hyödyllistä, myös luonnonvaraisille eläimille.

Siihenkin on helppo yhtyä. Kissan aamuinen ulospyrkimys on vakuuttava näyttö eläinkunnan osaamisesta.

Jos konsertti ei avaa ulko-ovea, kissa ravaa ees taas, pudottelee tavaroita, tuijottaa silmiin ja ynähtelee traagisesti. Ulos päästyään tai jo rapussa se tajuaa, että on talvi, ja haluaa takaisin sisään.

Kissa asemoi omistajansa paikan luomakunnassa: ihminen ei tosiaankaan ole sen kruunu, pikemminkin piika, jonka kuitenkin voi kelpuuttaa kaveriksi, jopa ystäväksi.

Lemmikit luovat suhteensa omistajaansa lajityypillisellä ja sen päälle yksilöllisellä tavallaan. Omistaja rakentaa siltä pohjalta suhdettaan koko eläinkuntaan. Todennäköisesti se on vastuullisempi kuin pelkästään ihmisten kanssa eläjällä.

Kissanomistajan vastuu omastakin lemmikistä on tosin kiusallinen. Ulospäästyään kissa toteuttaa saalistajan vaistoaan heti kun sää sallii ja tappaa kaiken minkä kiinni saa. Lisäksi se pyörii naapurin pihassa, ulostaa lasten hiekkalaatikkoon..., mistä kaikesta kissaa syytetäänkään ainakin taajamissa.

Koiranomistajia taas odottaa paskapuheen ryöppy, jahka lumet alkavat sulaa.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.

Leena Sallinen