YLÄNURKKAMitä tulee mieleesi lähidemokratiasta? Pienen kunnan kirkonkylän kunnantalo? Maalaiskylän kansakoulu kyläläisten kokoontumispaikkana? Vai onko lähiökuppila todellinen lähidemokratian tyyssija?

Sanakirjan mukaan lähidemokratialla tarkoitetaan oikeutta olla päättämässä työ-, asuin- ja muista lähiympäristöä koskevista asioista.

Määrittely on väljä. Mitä tarkoittaa se, että on oikeus olla päättämässä?

Lähidemokratian tarpeesta tuntuu vallitsevan suuri yksimielisyys. Keinoista lähidemokratian toteuttamiseen löytyykin sitten erilaisia näkemyksiä.

Jos hallituksen suunnitelma kuntamäärän rajusta alasajosta toteutuu, lähidemokratian tilaus lisääntyy. Ison kunnan virallinen päätöksentekojärjestelmä loittonee liian helposti tavallisesta kansalaisesta.

Mikä on sitten lähidemokratian rooli? Onko se sympaattista puuhastelua vailla virallista päätöksentekovastuuta? Jos lähidemokratia muuttuu pelkäksi lausuntojen antamiseksi, ihmisten motivaatio siihen kuihtuu. Kukapa haluaisi olla päättämässä lausunnosta kaupungin tekniselle lautakunnalle kaupunginosan puistosuunnitelmasta. Etenkin, kun lautakunta merkitsee lausunnon tiedoksi.

Ajatuksena lähidemokratia on kaunis. Keskimäärin ihminen on kiinnostuneempi lähellä olevista kuin kaukana olevista asioista. Jos lähidemokratian tehtävä määritellään hyvin, on sille ilman muuta tilausta.

Lähidemokratialla pitää olla jaettavanaan muutakin kuin sähköposteja tai paperiarkkeja. Ihanteellisessa mallissa alueyhdistykset päättäisivät tietyn könttäsumman jakamisesta tienpidon, puistikkojen, leikkipaikkojen sekä urheilu- ja kulttuuritilojen kesken. Kun tähän liittyisi vielä talkoilla tekeminen, olisi demokratia kauneimmillaan. Yhteistä hyvää jaettaisiin lähiympäristöön yhdessä tekemällä.

Lähidemokratia nostattaa kuitenkin pelon byrokratian kasvattamisesta. On paradoksaalista, jos demokratian jalkauttaminen paisuttaa hallintoa.

Vaatimusten lähidemokratian lisäämisestä pitäisi olla varoittavia signaaleja päättäjille. Onko demokratia todellakin niin kaukana, että näiden perään pitää huudella? Eivätkö päättäjät kuule tavallisia kansalaisia?

Syksyn kuntavaaleissa puhutaan vähintään riittävästi siitä, miten kunnallinen demokratia toteutuu. Asemat keskusteluun on paalutettu. Hallituspuolueet puhuvat suuruuden ekonomian puolesta. Opposition mukaan suuri on rumaa.

Lähidemokratia on hauraalla pohjalla, jos sen perusteet kaatuvat kuntarajojen muuttuessa. Kansalaiselle rajapyykki ei voi olla kompastuskivi, jos asiat hoidetaan järkevästi.

Pekka Lakka