YlänurkkaSosiaalisessa mediassa kierteli kuluneella viikolla graafi, joka esitteli yhteiskuntamme huoltosuhdetta alueittain nyt ja vuonna 2030.

Aika moni kommentaattori sai piirroksesta pontta vaatia maahan vähemmän ja isompia kuntia.

Tosin huoltosuhde heikkenee kuntien lukumäärästä riippumatta.

Vuosina 1947—48 syntyivät historiamme suurimmat ikäluokat. Tämä porukka on nyt eläkkeellä ja täyttää 85 vuotta vuosina 2032—33. Siinä iässä terveysmenot ovat tilastollisesti suurimmillaan. Heikkenevän huoltosuhteen lisäksi myös kustannusrakenne huononee: 85-vuotiaiden terveysmenot ovat tilastollisesti korkeimmillaan. Tuohon mennessä kaikkien mahdollisten rakenteiden pitäisi olla parhaassa mahdollisessa iskussa.

Kuntia yhdistetään ihan näistä väestöllisistä syistä. Useimmissa pienissä kunnissa on aivan liikaa porukkaa eläkkeellä ja aivan liian vähän töissä. Tilanne on lisäksi pahenemaan päin.

Kuntien yhdistäminen on yksi tapa reagoida siihen, että yli puolet kunnista on maksuvaikeuksissa jo nyt. Toinen voisi olla se, että määritellään kuntien ja valtion työnjako uusiksi. Sosiaali- ja terveysmenot muodostavat kuntien menoista valtaosan. Ilman niitä, kuntatalous olisi ihan kohtuullisella tolalla.

Voidaan toki ajatella, että 300 kuntaa pienessä maassa on paljon. Toisaalta, Ranskassa kuntia on 37 000. Ihan hyvin tuntuvat pärjäävän.

Nykyinen asetelma on se, että kokoomus ajaa kuntaremonttia ja kuntien määrän rajua karsimista, samalla kun oppositio haraa vastaan. Demarit yrittävät siinä välissä, kuntavaalien, keskustan ja persujen pelossa, olla samaa mieltä vähän kaikkien kanssa siten, että puolueen johto seisoo hallituksen riveissä, tosin Maarit Feldt-Ranta vastustaa karttaharjoituksia ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kannattaa valtion ja kuntien tehtävien uudelleenmäärittelyä.

Voi olla, että koko homma läsähtää siihen, että demarit eivät saa rivejään suoriksi. Oppositio pääsee mäiskimään oikein kunnolla.

Tai pääsisi, jos osaisi. Keskusta ja perussuomalaiset ovat toki kilpailleet kuntakartan äärellä vuodatettujen kyynelten kirpeydessä, kykenemättä esittämään oikeastaan minkäänlaista vaihtoehtoista mallia.

Keskustalla olisi lisäksi ollut kahdeksan vuotta aikaa hoitaa homma kuntoon jollain muulla tavalla pääministeripuolueena, mutta mitään ei tehty. Käytännössä parasta oppositiopolitiikkaa tekee tällä hetkellä SDP.

Itse kannatan mallia, jonka mukaan kuntia yhdistellään reippaasti, mutta samalla luodaan uusi alemman tason hallintoporras, jonka rajat voisivat olla vanhojen kuntien rajoja ajalta, ennen kuin ensimmäistäkään kuntaa olisi yhdistetty. Näitä voisi vanhaan tapaan kutsua pitäjiksi, jotka voisivat esimerkiksi päättää kaavoituksesta ja muista välittömään lähiympäristöön liittyvistä asioista. Uskaltaisiko oppositio kannattaa tällaista?

Jukka Relander