YLÄNURKKAKeskiviikko oli huonojen uutisten päivä kotimaassa. Nokia kertoi Salon tehtaan rajusta saneerauksesta. Hallitus kertoi, mitä varuskuntia lakkautetaan. Kun tähän lisätään vielä uuden kuntakartan julkistaminen, riitti puhetta, kiroilua ja voivottelua joka puolella Suomea.

Etelä-Karjalassa ei tarvitse itkeä, itse asiassa päinvastoin. Puolustusvoimien uudistus vahvistaa Maasotakoulun asemaa. Puolustusvoimat kouluttaa henkilöstöään tulevaisuudessa nykyistä enemmän Lappeenrannassa.

Nokialla ja varuskunnilla on yhteistä, ainakin symbolisesti. Kun Suomi nousi parikymmentä vuotta sitten lamasta, täsmäohjuksena oli Nokia. Se kasvoi ja työllisti. Nokia kampesi metsäteollisuuden suomalaisen vientiteollisuuden paalupaikalta. Ihmisten yhdistämisestä mainoslauseessaan puhunut yhtiö oli maailman paras.

Varuskuntapaikkakunnat ovat kehuneet sotilaillaan. Maailman muuttuessa varuskunnista on tullut enemmän alue- kuin puolustuspolitiikan linnakkeita. Nykyisessä uhkamäärittelyssä ei ole enää olennaista, onko varuskuntia jokaisessa kolkassa.

Poliitikoille varuskuntien vähentäminen on ollut todellista puolustuspolitiikkaa. Oman alueen varuskunnan lopettaminen ei anna pohjaa menestykselle seuraavissa vaaleissa. Paradoksaalista on ollut, että puolustusvoimat on itse etsinyt säästöjä aktiivisesti, mutta poliitikot eivät ole uskaltaneet muuttaa esityksiä päätöksiksi.

Salo oli parhaimmillaan suomalainen mallikaupunki. 2000-luvun alkupuolella Salon kaupunginjohtaja kehui toimittajajoukolle Salon kansainvälisyyttä: perusopetusta ja päivähoitoa annettiin kymmenillä kielillä. Salon kaupunkikuva huokui vaurautta. Nokia-vetoinen verotulokertymä antoi mahdollisuuden uuden rakentamiseen ja vanhan kunnostamiseen.

Yli 5 000 työntekijän tehtaasta on hillitön matka keskiviikkona kerrottuun tuhannen työntekijän pajaan. Parhaimmillaan Nokian alihankkijatkin työllistivät Salossa tuhansia ihmisiä.

Työpaikkojen menetykset tuntuvat kuntien kassassa. Esimerkiksi 5 000 työpaikan menetys tietää jopa 40 miljoonan euron verotulojen katoamista alueelta. Jos sama tapahtuisi Lappeenrannassa tai Imatralla, kaupungin budjetin rakentaminen muuttuisi painajaiseksi.

Salon liikkumavara ei ole iso. Isot kuntaliitokset on tehty. Kuntaliitossopimukset eivät mahdollista järeitä henkilöstösäästöjä. Suuri kysymys Salossa kuuluukin, miten hyvään tottunut väki taipuu kurjuuteen?

Voivottelevien varuskuntapaikkakuntien on syytä taipua itsetutkiskeluun. Ei varuskuntien alasajo voi kenellekään yllätyksenä tulla. Kun uhka on ollut päällä, olisi kuntien kannattanut varautua pahimpaan.

Nyt saattaa tosin alkaa talvisota, jossa poliitikot puolustavat vimmatusti omia varuskuntiaan. Retoriikka mennee niin, että säästää pitää, mutta vasaran ei pidä osua omaan vaalipiiriin.

Pekka Lakka