YlänurkkaDemokratian perusolemus on kannatus. Eniten ääniä saanut voittaa vaalit.

Äänestämisellä on käänteinenkin puolensa. Aarno Laitinen muistutti Iltalehden blogissaan, että inhoajat ratkaisevat monia vaaleja.

Laitinen arveli, että Paavo Väyrysellä oli niin paljon vastustajia, että hän kompastui jo ensimmäisellä kierroksella. Saman kohtalon kokivat Timo Soini ja Paavo Lipponen. Toisella kierroksella yksikään heistä ei olisi pärjännyt Sauli Niinistölle.

Kokenut poliittinen tarkkailija on oikeassa. Vaaleissa inhoäänillä on suuri merkitys. Joku ehdokas tympii äänestäjää niin paljon, että ääni menee sille vähemmän pahalle. Demokratian perimmäinen olemus murenee, mutta vastustamista ei ole laissa kielletty.

Kun jäljellä on kaksi ehdokasta, inhoäänillä on yhä suurempi merkitys.

Molemmat presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat tajunneet vastaäänien merkityksen. He ovat viitanneet sosiaalisen median keskustelupalstojen loanheittoon. Näillä palstoilla kohteliaisuus ei ole missään arvossa. Ilkein herja saa parhaat aplodit.

Ehdokkaat itse ovat käyttäytyneet herrasmiesmäisesti.

Eduskuntavaalien jytky pohjautui vastustukseen ja asioiden yksinkertaistamiseen. Perussuomalaiset tarjosivat sammion, johon pohjatonta tyytymättömyyttä pystyi ammentamaan. Uuden politiikan vaihtoehtoa ei vaalien jälkeen oikeasti ollutkaan.

Kansakunnan halulla purnata on uskomaton voima. Kaikki on niin syvältä. Olemme antaneet valtaa valittajille, joille hyväkään poliittinen teko ei riitä.

Purnaajien tasavallalla ei ole kunnon tulevaisuutta. Musta tuntuu -filosofit tekevät päätelmiään puutteellisella tiedolla.

Mustamaalaajien maailmankatsomusta on vaikea ymmärtää. Toisten ihmisten kunnioittaminen antaa omalle elämälle paljon enemmän sisältöä kuin loputon riekkuminen kanssaihmisten epäkohdista.

Joku saattaa pitää presidentinvaaleja tarpeettomina, kun vaalien järjestäminen maksaa 23 miljoonaa euroa, yli viisi euroa kansalaista kohti. Se on demokratian hinta. Aamulehti otsikoi hinnan ”huippukalliiksi”.

Reilulla viidellä eurolla saa halvassa krouvissa oluttuopin.

Tuopin ääressä voi filosofoida, joko fiksusti tai sitten pahaa verta herättäen. Adolf Hitler pääsi valtaan Münchenin krouvien palopuheillaan. Oluthuuruiset kuulijat ottivat riemuiten vastaan antisemitismin ja kansallissosialismin ilosanoman.

Hitler oli absolutisti. Agitaattori valitsi kohderyhmänsä taitavasti.

Jorma Hernesmaa