Huhtiniemen vainajat epidemian uhreja? (3.1.2007)

3.1.2007 4:00 | Päivitetty: 28.12.2007 20:41

JUKKA LUOTO 

LAPPEENRANNAN kaupungin aloittamat ja Helsingin yliopiston jatkamat kenttätyöt Huhtiniemessä ovat tuoneet muassaan joukon asiantuntijoita, jotka kilvan yrittävät valaista Huhtiniemelle haudattujen vainajien ja oletettujen vuoden 1944 teloitusten ongelmaa. Jo kaupungin alustavat tutkimukset toivat toivat sen tuloksen, että hautaukset ainakaan keskeisellä hautapaikalla eivät ole 1940-luvulta. Helsingin yliopiston työryhmä on kyennyt rajaamaan hautausten iäksi 1800-luvun ja määrittelemään vainajat venäläisiksi.

Olennainen havainto on myös se, että vainajat on ilmeisesti haudattu suurin piirtein yhdellä kerralla ja ettei vainajissa ole minkäänlaisia merkkejä teloittamisesta eikä väkivaltaisesta kuolemasta ylipäänsäkään. Mm. vainajien ikä ja sukupuoli puhuu sen puolesta että kyseessä olisivat jonkin epidemian uhreiksi joutuneet venäläiset sotilaat.

Mielestäni tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tulisi pyrkiä selvittämään ne vaiheet Lappeenrannan kaupungin historiassa, joissa tällainen venäläisten sotilaiden joukossa riehunut epidemia on ollut mahdollinen.

En ole nähnyt kaivauksissa kerättyä löydöstöä enkä siis voi ottaa kantaa kysymykseen siitä ovatko vainajat todella peräisin 1800-luvulta. Itse olisin halukas heittämään keskusteluun uudelleen jo alkuvaiheessa vaihtoehtona pidetyn ensimmäisen maailmansodan ajan.

SOTASENSUURI esti maailmansodan aikana huomattavistakin armeijaa koskevista asioista puhumisen ja tiedottamisen. Tietoja venäläisten toteuttamista laajoista linnoitustöistä saa turhaan etsiä paikallisesta lehdistöstä.

Sota toi muassaan paljon kulkutauteja. Miten ne ovat vaikuttaneet paikalliseen varusväkeen, saa turhaan etsiä juuri edellä mainituista syistä.

Suomen virallisen tilaston mukaan kuolemansyytilanne oli Lappeenrannassa vakaa koko 1900-luvun alkupuolen: Ainoan poikkeuksen muodostaa vuosi 1918, jolloin sairaustapausten määrä oli normaaliin verrattuna 3-4-kertainen ja kuolintapausten luku kaksinkertainen.

Kuolinsyitä tarkastellessa ei kuitenkaan voi huomata mitään yksiselitteistä syytä kuolemantapauksiin eivätkä ne jakaudu millään erityisellä tavalla alkupuolelle vuotta, jolloin venäläisiä joukkoja vielä oleskeli maassamme.

On kuitenkin yksi fakta, joka antaa mahdollisuuden epäillä, että Huhtiniemen vainajat olisivat jonkin epidemian kaatamia juuri tuolta vuodelta 1918. Paikallisessa Kansan Äänessä oli 9.2.1918 oli seuraava tieto: "Räävelistä ja sen ympäristöstä Pietariin tulleiden tietojen mukaan musta rutto on levinnyt. Samoin 2.4. Tallinnasta ja Jamburgista tulleiden mukaan rutto on levinnyt rautateiden varsille saksalaisten järjestämillä alueilla."

VOIDAAN SIIS hyvinkin ajatella, että sairaita joukkoja on tuotu Lappeenrantaan toipumaan jostain Jaaman ja Tallinnan alueelta.

Ajateltavissa oleva musta rutto voisi olla tuolloin raivonnut influenssa - Espanjan tauti - joka on toistaiseksi ihmiskunnan pahin yleismaailmallinen epidemia. Tauti levisi alkukeväällä 1918 amerikkalaisista koulutusleireistä Eurooppaan. Pohjoismaissa se esiintyi yleensä vasta kesällä, mutta tiedot taudin kulusta keskusvaltojen alueella ovat juuri sotatilasta johtuen niukat.

Voidaan kuitenkin hyvin ajatella, että tiedot Virossa ja Inkerinmaalla raivonneesta rutosta on saatu tänne siirrettyjen joukkojen välityksellä. Ei tällaisesta joukkojen siirrosta ole mitään konkreettisia tietoja, mutta ruotsalaiset lähteet tietävät kertoa, että rintamavastuu Suomen suunnalta tulevaa vihollista vastaan oli sotahistoriassamme tuntemattomalla VII armeijalla. Ilmeisesti tämän armeijan joukkoja oli Lappeenrannassa, koska M. Siparin hallussa on tämän armeijan käsivarsinauha.

Ei ole mitenkään varmaa, että Huhtiniemen vainajat olisivat Espanjan taudin uhreina kuolleita venäläisiä sotilaita.

Vielä vuoden 1917 lopulla Lappeenrannassa oli 2 800 venäläistä sotilasta, mutta huhtikuun loppupuolella 1918 enää 150. Mistään VII armeijan sotilaista tämä tilasto ei tiedä mitään.

Mielestäni Huhtiniemen mysteeriä tulisi kuitenkin alkaa tutkia edellä kuvatulla tavalla historiallisena ongelmana. Toinen puoli asiasta on tietenkin hautojen tarkka ajoittaminen.

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan museon intendentti.