Teatteri

Syviin vesiin kevyellä askeleella

12.9.2017 4:00
Kuva: Elmo Miettinen
Viena Kostamo juoksee itsensä Etelä-Karjalan teatterikartalle, ja Lauri Haltsonen rakentaa tunnemöykkyistä miestä näytelmässä Maaninkavaara.
Viena Kostamo juoksee itsensä Etelä-Karjalan teatterikartalle, ja Lauri Haltsonen rakentaa tunnemöykkyistä miestä näytelmässä Maaninkavaara.

Kulttuurin metsästäjät: Maaninkavaara.

Dramatisointi Miika Nousiaisen romaanin pohjalta Teemu Salohalme.

Ohjaus: Sami Sivonen.

Rooleissa Viena Kostamo ja Lauri Haltsonen.

Ensi-ilta Irti-teatterissa 10.9.

Miika Nousiaisen Maaninkavaaran lukukokemuksesta päällimmäiseksi jäi mieleen koomisuus. Kestävyysjuoksun (tai minkä tahansa asian) kultaisia vuosia haikaileva nostalgikko on väistämättä naurettava nykymaailman kieltäjä.

Dramatisointi nostaa pinnalle tarinan syvemmät kerrokset. Siellä majailevat lapsen kasvukivut, menetyksestä koituva suru ja pitkän parisuhteen nuupahtaminen. Traagisuus siis lisääntyy, muttei silti tukahduta vapauttavaa naurua.

Maaninkavaaran näyttämökuva on yksinkertainen. Isä ja tytär, läjä laatikoita ja suru, jota on tarkoitus käsitellä juoksemalla. Askeleet vievät ohipuhumiseen ja uhrautumiseen ihmissuhteissa sekä omien toiveiden mukaiseen elämään.

Materiaalia on siis kuin television keskusteluohjelmissa, mutta päälle huutamisen sijasta näyttämöllä näkyy kirkas ja ymmärtävä katsaus hajoavaan perheeseen. Jokainen käsittelee menetystä yksilöllisesti ja lopulta toisilleen tilaa antaen.

Tarina on myös kellotettu tarkasti eikä hapoille mennä. Alkuverryttely avaa paikkoja, mutta mahtavaan matkavauhtiin päästään, kun Viena Kostamon askeleet alkavat nakuttaa näyttämöllä. Loppuvenyttelyn voikin vetää jo varsin raukeana.

Etelä-Karjalan teatterisyksy tarjoilee laitosteattereissa farsseja, muita hupailuja ja musikaaleja. Maaninkavaaran tapaiset tarinat, joissa yhteiskunnan perusyksikkö elää tavallista arkea, ovat enemmän kuin tervetullutta tarjontaa siihen oheen.

Tämäkin esitys on timangin näkökulman lisäksi mainiosti näytelty. Katsomoon kannattaa mennä perheporukalla, sillä jelppiä on saatavilla niin ensirakkauden ja koulukiusaamisen estoon kuin puhumislukkojen avaamiseenkin. |

Petteri Värtö

Hyvää: Elämänmakuinen ja -myönteinen tarina.

Huonoa: Muutama hidastempoinen kohtaus.

Erityistä: Aiemmasta kantaesityksestä poikkeava uusi dramatisointi.