Teatteri

Hersyvää musiikkikomediaa

25.7.2017 4:00
Kuva: Hanna-Liisa Maaranen
Tarkkolan harrastajateatterin näytelmässä kuultiin useampi yhteislaulu.
Tarkkolan harrastajateatterin näytelmässä kuultiin useampi yhteislaulu.

Tarkkolan harrastajateatteri: Aina oon veljeä toivonu. Käsikirjoitus Markku Hyvönen, ohjaus Pekka Maaranen.

Ensi-ilta perjantaina 21.7. Hikipään vintillä Rautjärvellä.

Perheen salaisuudet, sisarusten välinen kilpailu, perinteiset suomalaiset kesähäät. Näistä koostuu Markku Hyvösen näytelmä Aina oon veljeä toivonu Pekka Maarasen ohjaamana.

Karjalaisperheen poika Veeti Jurvanen palaa yliopistovuosien jälkeen Helsingistä kotiseudulleen mennäkseen naimisiin. Polttarit hujahtavat kosteissa merkeissä, ja bestman sekoilee minkä ehtii.

Sulhasen äiti on Pirjo Tiippanan esittämänä topakka karjalaisnainen. Äiti rakastaa poikaansa, mutta tyttäriensä kanssa hänellä on kana kynittävänä. Toinen tytär on vanhapiika, toinen lesbo. Luontevimmin roolissaan pysyy jälkimmäisen siskon esittäjä, Heli Poittinen.

Toinen onnistuja on kylän eläköitynyttä poliisia Taavetti Lötjöä esittävä Martti Asikainen. Hän kertoo hahmonsa koomiset tarinat uskottavasti. Sketsinomainen esitys etenee hääjärjestelyiden lomassa. Maaranen on polttareiden tanssijatyttö Reginana kuin Loirin tai Peteliuksen naishahmo.

kaipasin huumoria muustakin kuin stereotyyppisistä kaksimielisyyksistä tai alkoholiongelmista. Viileää heinäkuun iltaa lämmittivät suomalaisklassikot kuten Frederikin Harva meistä on rautaa. Tarkkolan näyttelijöistä löytyy taitavia laulajia, ja Pasi Suikkasen haitarimusiikki on kaunista kuultavaa.

Kesäteatterin yhteishenki lämmittää sydäntä. Repliikin unohdus paikataan nopeasti kaveria auttamalla. Hauskimmassa kohtauksessa sulhasen äiti saunottaa ja pesee polttariseurueen. Lavalla on oikea kiuas, joka tuo kohtaukseen lisää tunnelmaa.

Parhaita hetkiä ovat myös ne, kun Tarkkolan hahmot ovat kaikki yhdessä lavalla ja nauravat aidosti toistensa komiikalle.Kesäisen tarinan tarkoitus on piristää ja naurattaa — ja siinä se onnistuu. |

Sanni Oravuo