Teatteri

Komediaa rahasta ja roskalehdistä

4.7.2017 4:00
Kuva: Maria Meinander
Tyttäret (Auri Mikkonen ja Jenna Laukkanen) yrittävät avata äidin (Mirja Sahla) silmät. Taustalla vakoilee sopraano Marianne (Inka Pylvänäinen).
Tyttäret (Auri Mikkonen ja Jenna Laukkanen) yrittävät avata äidin (Mirja Sahla) silmät. Taustalla vakoilee sopraano Marianne (Inka Pylvänäinen).

Parikanpäreet: Maineesi maksaa, Marianne.

Käsikirjoitus: Markku Hattula.

Ohjaus Janne Hirvonen.

Rooleissa Harri Rissanen, Mirja Sahla, Inka Pylvänäinen, Kristiina von Hertzen, Auri Makkonen, Jenna Laukkanen, Elisa Tuunanen ja Taina Lötjönen.

Ensi-ilta Parikkalan kesäteatteri 2.7.

Markku Hattula kirjoittaa näytelmänsä harrastajateattereille, mutta tekstit eivät ole pelkkiä hupailuja. Maineesi maksaa, Marianne –näytelmä sisältää kärkevää piikkiä humpuukilehtiä kohtaan. Tosin pian 20-vuotias teksti tuntuu hempeältä nykypäivän valemedioihin verrattuna.

Hyvyys-lehti saa rahan voimalla vinkin aloittelevan sopraanon Mariannen lemmenseikkailuista. Maine maksaa ja varsinkin sen menetys. Lisäksi lemmensuhteet liikkuvat kovin liki perhepiirissä. Näistä eväistä juoni polveilee pirteästi onnellista loppua kohti.

Komedia on rytmilaji. Hattulan tekstiin on kirjoitettu näppäriä rytminvaihdoksia ja muutamaan kohtaan farssimaista yhteensattumaa.

Ohjaaja ei ehkä ole huomannut aivan kaikkia, sen verran tasatahtisena näytteleminen pysyy loppupuolelle asti. Pitkät repliikkien välit eivät johdu ensi-iltajännityksestä, vaan niihin ei ole harjoitusvaiheen aikana puututtu.

Kokeneiden näyttelijöiden voimin paketti pysyy silti hyvin kasassa. Välivuoden jälkeen näyttämölle palannut Mirja Sahla tekee tyylikkään roolin ja vastaa oikean komediennen ottein hienosta loppunoususta.

Inka Pylvänäisen ja Harri Rissasen pääroolien lemmenliekki jää vähän platoniseksi. Nuori Auri Makkonen on selvästi kasvanut isompien roolien mittoihin.

Nimirooli on kirjoitettu oopperalaulajasta, joten tekstin useimpiin näyttämösovituksiin on lisätty musiikkia.

Hyviä valintoja on tähänkin sovitukseen lisätty äänitteinä, mutta niitä katkotaan syyttä suotta ja erikoisista paikoista. Vähän reilumpi musiikin käyttö sopisi teemaan mainiosti. |

Asko Imppola

Hyvää: Terävää tekstiä kunnon kesäteatteriotteella.

Huonoa: Pieni katettu katsomo ei tarvitse näyttelijöiden sähköistä äänentoistoa.

Erityistä: Upouusi näyttämökate turvaa esitykset luonnonvoimilta.