Teatteri

Riemunkirjava hahmokavalkadi Kruununpuistossa

29.6.2017 4:00
Kuva: Ari Nakari
Koko perhe kommentoi innolla linnan juhlia television ääressä. Heikki Pöyhiän, Pia Lunkan, Pirja Arposen ja Jussi Puhakan tekemä kohtaus on yksi hauskimpia.
Koko perhe kommentoi innolla linnan juhlia television ääressä. Heikki Pöyhiän, Pia Lunkan, Pirja Arposen ja Jussi Puhakan tekemä kohtaus on yksi hauskimpia.

Linnan juhlat

Käsikirjoitus Tuomas Parkkinen ja Satu Rasila.

Ohjaus Timo Rissanen.

Lavastus Aili Ojalo, kapellimestari Lauri Kuosa, koreografia Osku Heiskanen, puvustus Marja Liukkonen.

Rooleissa Pirja Arponen, Pia Lunkka, Harri Nousiainen, Jussi Puhakka ja Heikki Pöyhiä.

Ensi-ilta Imatran Kruununpuiston kesäteatterissa tiistaina 27.6.

Linnan juhlat Kruununpuiston kesäteatterissa Imatralla hämmästyttää monella tapaa. Että tästä hiljaisesta ja jäyhästä kansasta saakin tehtyä näin vauhdikkaan karnevaalin! Ja oliko näyttelijöitä tosiaan vain viisi?

Valtaa pitäville on aina irvailtu, ja sitä vanhaa perinnettä Linnan juhlat kannattelee.

Kummasti mieleen hiipi myös hienoinen kansallismielisyys, kun Lauri Kuosan orkesteri johdatti esiintyjät Siniseen ja valkoiseen.

Käsikirjoitus saa lisäpisteitä siitä, että suomalaisuudesta pystytään kertomaan ilman yhtäkään sitaattia Tuntemattomasta sotilaasta, sekä siitä, ettei naurua houkutella humalaisten avulla. Ilman lätkänpelaajia ei kuitenkaan selvitä.

Valtaa pitäville on aina irvailtu, ja sitä vanhaa perinnettä Linnan juhlat kannattelee. Poliitikkojen kustannuksella riittää hauskoja hetkiä. Osansa saavat myös kansalaiset vihapuheineen, ja maahanmuuttovastaisuuteen löytyy jopa lääke.

Käsikirjoitus on sillä tavalla kiitollinen, että se antaa mahdollisuuden osoittaa suomalaisten kummallisuudet ja hoopoudet mutta myös saavutukset ja menestyksen, sillä rooleja riittää tavallisesta kansalaisesta presidentteihin.

Olemme kauniita, rumia, rohkeita, ujoja, tyylikkäitä, tyylittömiä. Ihailemme menestyneitä staroja ja saamme kiksejä heidän fanittamisestaan. Haaveilemme omasta muutaman sekunnin mittaisesta julkisuudesta Linnan punaisella matolla.

Ne ovat tietysti karkeita yleistyksiä, mutta se on tämän näytelmän tyylilaji, ja siinä huumori perustuu samaistumiseen ja tunnistamiseen.

Imitaatiot entisistä presidenteistä ovat onnistuneita, ja Mauno Koiviston muistoa kunnioitetaan kauniisti.

Yliampuvien karikatyyrien paljous tarkoittaa samalla sitä, että lavalla nähdään pikemminkin vauhdikas hahmokavalkadi kuin selkeä näytelmällinen kokonaisuus. Etikettimiehen selostaessa juhlakäytäntöjä hyvä rytmi pääsee hetkeksi hiipumaan.

Hämmästellä täytyy, millaisella vauhdilla näyttelijät muuntautuvat aina uusiin ja uusiin rooleihin. Siinä ovet pyörähtelevät farssitahtiin.

Vaikka suomalainen haluaa itsenäisyyspäivän vastaanotolle, yhtä lailla ilo otetaan irti kotona television ääressä. Kohtaus, jossa perhe katsoo juhlia sohvalla, ramppaa jääkaapilla ja on tunnistavinaan kättelyjonossa kulkevia, on illan riemastuttavin. Myös boolin resepti ja sen sekoittaminen naurattavat.

Kruununpuistossa ei ollut vaikea tavoittaa tiistaina joulukuista tunnelmaa, keli oli sen verran viileä. Esityksen loppupuolella yleisö nostatettiin ylös penkeistä, lämmittelemään. |

Sari Pullinen

Hyvää: Aivot narikkaan -tyyppinen naurunherutus.

Huonoa: Kehyskertomuksena on Linnan juhlien käsikirja edistyneille ja mestareille, minkä seuraaminen hidastuttaa paikoin vauhtia. Toisaalta näyttelijät tarvitsevat epäilemättä hetken hengähdyksen.

Erityistä: Esityksen aikana kuultiin mainos Teatteri Imatran tulevasta ohjelmistosta.