Stand up

Mamun rankempi iltapuhde

8.5.2015 14:00
Vielä vuoden 2014 Sikahauska-festivaaleilla Ali Jahangirilla oli maltillinen partaviiru, nyt hänen kasvoistaan puolet on parran peitossa.
Vielä vuoden 2014 Sikahauska-festivaaleilla Ali Jahangirilla oli maltillinen partaviiru, nyt hänen kasvoistaan puolet on parran peitossa.

Voiko stand up -keikka olla hyvä, jos koomikolla ei ole settinsä yhdessäkään jutussa varsinaista punch linea?

Kyllä voi. Ali Jahangirillä ei torstai-iltana ollut Old Cockin keikalla juttuja, joilla olisi ollut selkeä alku, rutiinin rakentelu ja huipennus eli punch, mutta silti luulen muistavani keikan varmaan vielä kymmenen vuoden kuluttuakin.

Torstai-illan kattauksessa oli Jahangirin lisäksi nuoria lupaavia suomalaisia koomikoita, jotka tulivat lavalle kertomaan juttuja. Ne olivat osin näppäriäkin ja rutiinien rakenteet kunnossa.

Jahangiri sen sijaan tuli lavalle olemaan oma itsensä ja sanomaan asioita. Koska hänen on pakko.

Mies vaati niin itseltään kuin yleisöltäänkin paljon, ja Cockin nurkka täyttyi monenlaisista tunteista: vihasta, epäuskosta, hämmästyksestä. Jumalattoman parran itselleen kasvattanut yksi Suomen virallisista mamuista viskoi leppoisaa stand up -iltaa viettämään tulleille pureskeltavaksi vaikeita asioita muun muassa heiluttelemalla rasistikorttia viuhkana yleisön edessä. Jahangiri ei säästellyt ketään, ei varsinkaan itseään

Jahangirin jutut ovat juuri sitä, mitä suomalainenkin stand up tarvitsee: Tarvetta kertoa, miltä yhteiskunta näyttää, ja miten sen normit tuntuvat omalla iholla. Silti Jahangirin sanomiset eivät ole yksioikoista saarnaamista vaan stand upia, mietittyä puhetta yleisön edessä.

Jutuissa kuuluu ajatteleminen, mutta silti ne tulevat sydämestä. Jutuissa on rakenne (vaikkakin usein amebamainen), mutta tämä hetki on Jahangirille kaikki kaikessa. Hän elää elämäänsä siinä meidän silmiemme edessä.

Henry Chezek totesi omassa lyhyessä setissään, että poliittinen korrektius on Suomessa mennyt jo liian pitkälle. Jahangiri pyyhkii tuolla poliittisella korrektiudella pöytää mennen tulle. Vaikut lähtevät paitsi korvakäytävistä myös aivoista. Mahtavaa, Jahangiri palauttaa vaarallisuuden komiikkaan.

Panu Kärrille siunaantui torstaille kahden koomikon ja itsensä lisäksi pienoisena yllätyksenä kolme muutakin koomikkoa.

Imatralaislähtöinen, nyttemmin joensuulainen Janne Hyttinen on sympaattinen kaveri, jonka ujohko lavapresenssi sulattaa sydämen. Hyttinen on aivan koomikon uransa alussa, mutta jutuissa on mukavat idut.

Skotlantilaislähtöinen Ray Zambino on lakonisuudessaan tyrmäävän tyylikäs. Hänen maahanmuuttajajuttunsa ovat erilaisia kuin Jahangirin, mutta Zambiano osaa tiivistää isoja asioita muutamaan sanaan.

Alkuperäisessä esiintyjälistassa ollut Matti Paalanen on myös Joensuusta. Nuoren miehen komiikasta uupuu vielä omaa ääntä ja yllätyksellisyyttä, jos sellaisena ei pidä sitä, että 22-vuotias puhuu, kuinka asiat olivat toisin hänen nuoruudessaan.

Paalanen ja Henrik Chezekillä oli torstaina kummallakin turha kiire juttujensa kanssa. Punchit jäivät jalkoihin, ja setin rytmi jäi yksitoikkoiseksi.

Panu Kärri isäntäroolissa näytti taas kerran, miten hyvä mies on act outeissa.

Sikahauska-klubi: Ali Jahangiri, Matti Paalanen, Henry Chezek, Janne Hyttinen, Ray Zambino, Panu Kärri (MC). Ravintola Old Cock 7.5.