Painajaista ja huumoria

Näyttelijä Markus Järvenpää tekee Rikoksessa ja rangaistuksessa intensiivisen ja fyysisen roolityön. Kuvaaja: KSR

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus, dramatisointi ja ohjaus Tuomo Rämö.
Rooleissa Markus Järvenpää, äänet Hannu Hauta-aho, valot Petri Suominen, lavastus työryhmä.
Teatteriyhdistys KSR:n vierailu Lappeenrannan kaupunginteatterissa 11.2. Kaikkiaan esitys nähdään Veeran kammarissa seitsemän kertaa.Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa nähdään kevään aikana poikkeuksellinen vierailuesitys. Tekijät ovat oman kylän poikia ja esityksiä on useita.

Työryhmä, eli teatteriyhdistys KSR, koostuu nuorista miehistä, jotka ovat aloittaneet teatteriharrastuksensa Lappeenrannassa ja löytäneet teatterin parista myös ammatin. Lauantai-iltaisen esityksen perusteella voi sanoa, että ammattilaisia heistä on todellakin tullut.

Lähtöasetelma saattaa kuulostaa raskaalta. Teoksena on Dostojevskin muhkea klassikko Rikos ja rangaistus, jonka lukuisat hahmot yksi näyttelijä esittää monologina.

Hyvin pian selviää, ettei yleisön tarvitse kamppailla pysyäkseen kärryillä. Sen sijaan voi nojata taaksepäin, nauttia ja viihtyä.

Liekö ammattitaidon vai sisäsyntyisen karisman ansiota, näyttelijä Markus Järvenpää vangitsee yleisön heti puolelleen. Hän osaa ottaa pienen näyttämön intiimiydestä kaiken irti. Kun Raskolnikov pohtii rahan, vallan ja moraalin kysymyksiä, on kuin hän intensiivisellä katseellaan pyytäisi niihin vastauksia suoraan yleisöltä.

Siirtyminen hahmosta toiseen tapahtuu luontevasti. Kun Järvenpää kietaisee kaulaansa kravatin retaleen, Raskolnikov muuttuu siskonsa lipeväksi kosijaksi. Ja kun pään ympärille kietaistaan rätti, juoppo virkamies Marmeladov saa puheenvuoron.

Monologin edetessä kierrokset kasvavat ja roolista toiseen heittäytyminen on paikoittain henkeäsalpaavaa.

Samalla kun monologi lähtee vauhtiin, valaistus ja äänimaailma herättävät pelkistetyn lavastuksen henkiin. Eteen piirtyy kuva pietarilaisen vuokratalon ankeista asunnoista, kolkoista porraskäytävistä ja kolisevista hissikuiluista.

Vaikka Rikoksessa ja rangaistuksessa sukelletaan syyllisyyden syvimpiin vesiin ja ihmisen pahimpaan painajaiseen, Tuomo Rämön dramatisoinnissa ja ohjauksessa on yllättävän paljon humoristista pilkettä.

Nuoret tekijät eivät selvästikään kuvittele keksivänsä pyörää uudelleen, eivätkä he ole ryppyotsaisesti tekemässä Suurta Taidetta. Sen sijaan tilaa jää leikkisyydelle, mustalle huumorille ja jopa yleisön kanssa rupattelulle. Näytelmän puhuttelevuus ei tästä kuitenkaan kärsi, päinvastoin.

Toivottavasti KSR-työryhmä vierailee entisessä kotikaupungissaan myös tulevaisuudessa. Tällaista pakottamatonta ja raikasta teatteria on antoisaa nähdä.

Riina Nokso-Koivisto