Broadwaylle on Imatralta pitkä matka

15.2.2012 0:00
Ensimmäinen näytös päättyi neidonryöstöön, jossa Kari Kinnari ja Aki Honkatukia kaappavat musikaalin Luisan, Sirpa Teppolan, nuorelta sankarilta, Heikki Pöyhiän tulkitsemalta Mattilta. Kuvaaja: Ari Nakari

TeatteriFantasticks: Käsikirjoitus ja laulujen sanat Tom Jones
Sävellys: Harvey Schmidt
Ohjaus ja koreografia: Aku Ahjolinna
Rooleissa: Sirpa Teppola, Heikki Pöyhiä, Ulla-Maija Järnstedt-Kauppinen, Aki Honkatukia, Kari Kinnari, Marko Kurikka, Pekka Räty ja Timo Lehto.
Teatteri Imatran ensi-ilta 11. helmikuuta 2012
Imatralla on tehty musiikkinäytelmiä pitkään ja hartaasti. Jotkut satsaukset musiikkiteatteriin ovat raunioittaneet Teatteri Imatran talouden, mutta kaikki produktiot ovat olleet yleisömenestyksiä.

Harrastuneisuus näkyy siinä, että piskuisen teatterin pienestä näyttelijäkunnasta löytyy kohtuullisen hyviä laulajia ja musiikkinäytelmien osaamista.

Miksi Imatralla on sitten tartuttu Tom Jonesin ja Harvey Schmidtin Broadway-musikaaliin Fantasticks? Tähän kysymykseen ei lauantain ensi-ilta antanut oikein kunnon vastausta.

Kukaan ei odota Teatteri Imatran esitykseltä Broadway-musikaalin kimallusta. Katsojien pitää toki tyytyä voimavaroiltaan hyvin pienessä teatterissa köyhän miehen glamouriin.

Ohjaaja Aku Ahjolinnalla on ollut kuitenkin vastuksenaan ainakin pari muutakin pulmaa, joihin ensi-illan perusteella ei ole löytynyt mitään kovin tyydyttävää ratkaisua.

Ensimmäinen pulma tulee alkuperäisen musikaalin englannin kielestä. Sellaisilla ikivihreillä kappaleilla kuin Try to Remember on toki meillä omat vakiintuneet käännöksensä ja todennäköisesti juuri näitä kappaleita imatralainen teatteriyleisö oli tullut esitykseen kuulemaan ja katsomaan.

Kielen vaihto vaikuttaa helposti musikaalin suurta tarkkuutta vaativaan rytmitykseen. Suomalaiselle käännösiskelmälle ominainen ”körttiläissoundi” hiipii helposti mukaan tulkintaan vähän kuin varkain.

Jonesin ja Schmidtin Fantasticks on tyylilajiltaan komedia. Ensi-iltayleisö ei kuitenkaan nauranut sen paremmin ensimmäisen kuin toisenkaan näytöksen aikana kertaakaan. Minusta se kielii siitä, etteivät esityksen kohtausten ajoitukset menneet ihan nappiin.

Toki yleisö aina jokaisen laulun jälkeen osoitti suosiotaan taputuksin, mikä ei sekään ole mikään liukkaasti etenevän Broadway-musikaalin tunnusmerkki, jos ylimääräisille taputuksille tai haukotuksille jää kohtausten välissä luppoaikaa.

Musikaalin Nuorta sankaritarta Luisaa esittävä Sirpa Teppola on hieno näyttelijä, jolla on upea lauluääni. Se, että esityksen 16-vuotiasta roolihenkilöä esittää vähintään tuplasti vanhempi solisti, kuuluu kuitenkin pikemminkin oopperan kuin musikaalien maailmaan.

Ahjolinna on balettipedagogi ja koreografi, jolla riittää meriittejä vaikka muille jakaa. Ensi-iltayleisö sai nauttia pitkin matkaa näyttävistä kaatumisista, joista nuori Vesa-Matti Loiri oli voinut olla kateellinen.

Esimerkiksi Pekka Räty teki ensimmäisen näytöksen päätteeksi oikein bravuurin El Gallon teatraalisesta kuolinkamppailusta. Kukaan ei kuitenkaan nauranut, vaikka kysymyksessä oli teatterivitsi ja vielä parasta a-luokkaa.

Samoin ihan oikeasti miehen ikään ehtinyt Kari Kinnari yltyi vanhan näyttelijän roolissa esittämään olan takaa. Myös hänen vaivansa menivät kuitenkin hukkaan, jos tarkoituksena oli hauskuttaa yleisöä.

Matti Saarela