Siipikyhmyjä yhdellä jos toisellakin

Sirkka Laine: Siipisulat Lintuinmaassa. Kaakon kansalaisopiston teatteriryhmä Parikan Päreet.
Rooleissa Martti Narsakka, Kristiina von Hertzen, Mirja Sahla, Reino Kokki, Esko Tynkkynen, Harri Rissanen, Petra Rissanen.
Ensiesitys 7.1.2012.Parikan Päreet tarjoavat talventaittajaisiksi perinteistä kesäteatteria Kirjolan koulun auditoriossa. Käsikirjoitus on varta vasten tilattu Sirkka Laineelta. Lintuinmaa sijoittuu Parikkalaan, mutta henkilöt ovat täysin fiktiivisiä. Minään lintukotona paikkakunta ei näytelmässä kuitenkaan näyttäydy, vaikka Melkoniemen kuukkeli onkin vieraillut Käskynkän lintulaudalla.

Näytelmän ohjanneet Esko Tynkkynen ja Hanna Pohjola opiskelevat teatterinohjaajiksi. Ohjaajat olivat selvästikin tehneet töitä tekstin dramaturgisissa ratkaisuissa Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Sanelma Marttinen (Kristiina von Hertzen) muisteli poikiensa lapsuutta, näytettiin, miten erilaisia pojat (Reino Kokki ja Esko Tynkkynen) olivat, kun nämä kiikaroivat lintuja Mighty Ducksien ja Tapparan lätkäpaidoissa. Pojista tulikin kovin erilaisia aikamiehinä, joita myös isä aikoo kohdella eri tavoin perintöä jakaessaan. Tuhlaajapoika ei saa mitään.

Tämän ristiriidan varassa näytelmä etenee. Hienosti oli myös toteutettu kohtaus, jossa kunnanvaltuutettu Armi Kokkonen (Mirja Sahla) antaa mielikuvitukselleen ja tunteilleen vallan ja kuvittelee jo omat hautajaisensa treffien seurauksena.

Nautinnollista käsikirjoituksessa oli paikallisuus ja ajankohtaisuus. Kylän ykköstontille Kaakonrannan tilalle on suunnitteilla suuria, kun rajaliikenne saadaan sujumaan, ja kylän turistirysiä pohjustetaan Lahdenpohjan kunnanisiä myöten. Ahdasta näyttämöä on kasvatettu ylöspäin hyödyntämällä oivallisesti elävää videokuvaa lavasteissa. Näyttelijöiden esittämisen into välittyi hyvin katsomoon.

Pienoinen kiire näytelmää kuitenkin vaivasi. Esitys oli pakattu 50 minuuttiin. Olisiko aikaa voitu suoda hieman lisää näyttelijöille moniin eri kohtaamisiin ja tunteittensa välittämiseen? Kesäteatteria intiimimpi auditorion näyttämö olisi omiaan tuomaan herkemmin esiin kasvojen ja puheen eri vivahteet, vaikkei se mikään teatteristudio olekaan. Käsiohjelma lupaa vahvaa teemaa, jossa ”kukin laulaa äänellään, vain Vierevin kivien alta löytyvät ne, joiden viimeinen sana on sanottu.”

Anu Partanen