Jumalten tuho ja uusi maailmanjärjestys
13.9.2011 0:00
Richard Wagner:
Jumalten tuho (Nibelungin sormuksen 4. ooppera)
Musiikin johto Leif Segerstam
Kansallisoopperan esitys 11.9.Wotanin miekan katkeaminen muutti maailman. Valhallassa jumalat menettivät voimansa ja aloitekykynsä. Nornat, jotka aiemmin olivat kehräämästään langasta voineet antaa tietoa menneestä ja tulevasta, eivät enää saaneet tietoa tulevasta, vaan lanka katkeaa. Maailma muuttuu.
Brünnhilde muistuttaa Siegfriediä maailman vapautustehtävästä, ja tämä lähtee kohti uusia tekoja jättäen sormuksen rakkautensa pantiksi.
Hagen, Alberichin poika, haluaa sormuksen takaisin Nibelungeille ja valjastaa tehtävään sisaruspuolensa Gutrunen ja Guntherin. Taikajuoman avulla Siegfried unohtaa Brünnhilden ja rakastuu Gutruneen. Brünnhildeä hän nöyryyttää taikakypärän avulla, vie tämän morsiameksi Guntherille ja riistää Nibelungin sormuksen.
Tästä kimpaantuneena Brünnhilde osallistuu salaliittoon, jonka tarkoituksena on Siegfriedin syrjäyttäminen. Kun salajuoni paljastuu, Hagen surmaa sekä Siegfriedin että Guntherin.
Brünnhilde poltattaa vanhan tavan mukaan Siegfriedin roviolla. Roviosta tuli leviää Valhallaan, joka palaa jumalineen ja uusi järjestys on syntynyt. Kulta palautuu Reinintyttärille. Hagen tuhoutuu ja vanha valtapeli on päättynyt. Vai onko?
Kansallisoopperan suurproduktio oli onnistunut satsaus. Anna Kelon, Jeremias Erkkilän, Riikka Räsäsen ja Kim Amberlan uusio-ohjaus Götz Friedrichin ohjaukseen oli toimiva.
Mikä parasta, tetralogi toteutettiin liki täysin kotoisin voimin, ja henkilökunta kiitti. Oli ilo seurata onnistumisia onnistumisen jälkeen.
Oopperoiden tekemisessä laulajilla oli uskallusta mennä Wagnerin voimakastahtoiseen musiikin tulkintaan mukaan. Nautin ilta illan jälkeen rentoutuneena tunnelmasta.
Terje Stensvold, joka on aloittanut uransa Oslossa jo 70-luvun alussa, veti Wotanin roolin mallikkaasti.
Toinenkin nestori, Esa Ruuttunen, hoiti laulullisen osuuden lisäksi Alberichin roolissa näytelmällisen puolen herkullisesti.
Catherine Foster Brünnhildenä vastasi hyvin Wagner-sopraanon kuvaa, mutta talon oma joukko ei jäänyt yhtään varjoon.
Leif Segerstamin johdattamana orkesteri teki onnistuneen maratonin, jossa loppumetreillä väsymys oli kuultavissa, mutta aina löytyi adrenaliinia korjaamaan vauhdin tasaiseksi.
Nibelungin sormuksen vetäminen näin tiukalla aikataululla palvelee hyvin yleisöä. Jännite säilyy, ja välipäivinä jää hyvin aikaa pureskella niin kuulemaansa kuin sitäkin, mitä ei sanota.
Jukka Lind
