Sympaattista menneisyyden kaipuuta Aholan kesäteatterissa

Toimittaja on ilkeä Tahdotko naimisiin -näytelmässä. Kuvassa Sirkku Hätönen ja Soili Kukkonen. Kuvaaja: Sari Pullinen

Ilkka Malmi ja Rami Saarijärvi: Tahdotko naimisiin.
Ohjaus: Liisa Lajunen. Lavastus, tarpeisto, puvustus ja äänitekniikka: Aholan Nuorisoseuran työryhmä.
Rooleissa: Ahti Husu, Keijo Puustinen, Sirkku Hätönen, Sirpa Hytönen, Soili Kukkonen, Marja Kainulainen, Marja Isotalo, Tarja Soikkeli, Ari Räsänen.
Aholan Nuorisoseuran kesäteatteri.”Mitä tehdä kun tässä kylässä on jäljellä enää rumia miehiä? Niin, ja Ruhala ja Laamanen”. Tähän kiperään ongelmaan etsitään vastausta Aholan kesäteatterin Tahdotko naimisiin -näytelmässä. Kaikki alkaa mennä pieleen, kun Myötämäen kunnassa vuosittain järjestettävä häätapahtuma uhkaa peruuntua, koska vihittävää paria ei tahdo millään löytyä. Tapahtuman peruuntuminen uhkaa koko yhteisöä, koska häihin myytävillä lipputuloilla on tarkoitus maksaa kyläyhdistyksen talon remontti.

Tahdotko naimisiin -näytelmä on juuri niin sympaattinen kuin pieni ja virkeä Aholan kesäteatterikin. Näytelmä tuo esille hersyviä henkilöhahmoja, väärinkäsityksistä syntyvää tilannekomiikkaa ja kuten farsseissa aina, surullisen pohjavireen. Vitsikkäiden henkilöhahmojen takaa paljastuu ikävä toisen ihmisen luo, mutta myös kaipuuta vanhaan. Vanha yhteisö on kuolemassa. Näytelmä kuvaakin maailmaa, jossa vanha ja turvallinen ovat kadonneet eikä edes talkoohenkeä löydy.

Näytelmää kuljettavat eteenpäin kaksi miespääosaa: Ahti Husun esittämä Kauko Laamanen ja Keijo Puustisen Ruhala. Se on hieno oivallus käsikirjoittajalta, koska nämä ikuiset poikamiehet ovat näytelmän sielu. Varsinkin Laamanen on mainiosti kirjoitettu hahmo. Kun morsianta ei ole löytynyt, on mies perustanut oman liiton. Tähän kun joukkoon lisätään hyperaktiivinen touhutäti (Sirkku Hätönen), formuloista hullaantunut pastori (Marja Kainulainen) ja yksi pakollinen humalainen (Ari Räsänen), niin ainekset viihdyttävälle kesäteatteriesitykselle ovat kasassa.

Oikeastaan on vain yksi ongelma. Katsoja tietää jo varhaisessa vaiheessa miten näytelmä tulee päättymään. Loppua vielä venytetään niin paljon, että siinä ehtii jo melkein tuskastua. Muuten näytelmä on jouhevasti kirjoitettu ja loppujen lopuksi se on hyvin perinteinen kesäteatteriesitys, jonka aikana ei aivonystyröitä tarvitse rasittaa. Voi istua mukavasti ja eläytyä Myötämäen kuntalaisten toilailuihin.

Aki Laurokari