Hulivili Vesterisen harmonikka soi varmaa suosiota

Nuorta Vili Vesteristä esittää Imatran kesäteatterissa Juuso Vesterinen, hänen äitiään Ainoa vierailija Pia Lunkka ja isä-Joonasta Marko Kurikka. Kuvaaja: Kai Skyttä

Teatteri

Ismo Sajakorpi: Säkkijärven polkka. Ohjaus Ismo Sajakorpi, musiikin sovitukset Jari Puhakka. Rooleissa mm. Juuso Vesterinen, Sami Uotila, Sami Hopponen, Kai Hyttinen, Pekka Räty, Marko Kurikka, Vintte Viitanen, Pia Lunkka, Pauliina Hukkanen, Pablo Seppä, Seppo Korjus ja Heikki Pöyhiä. Orkesteri 7 seinähullua veljestä. Skenografia Mirva Mustonen, tanssijoiden koreografiat Jenni Rautawaara, äänisuunnittelu Keijo Miettinen, kampaukset ja maskeeraus Riitta Räty.
Ensi-ilta Imatran kesäteatterissa torstaina 1.7.2010 klo 19.Imatran kesäteatterissa itketään ja nauretaan Säkkijärven polkan tahtiin. Itkeä pitää nuoren Vili-pojan riidan sävyttämää kotoa lähtöä ja nauraa naimisiinmenoa ja montaa muuta sattumusta.

Ismo Sajakorven käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä kertoo harmonikkavirtuoosi Vili Vesterisen sekä samalla 20- ja 30-luvuilla kukoistaneen Dallapé-yhtyeen tarinaa.

Ammattilaisten käsissä on syntynyt ammattimaista tavaraa. Näytelmän ensimmäinen puolikas tulvii haikeutta ja elämän vaikeutta, toinen vetelee naurunarusta. Ja kaikkea sitä sävyttävät elävä musiikki sekä kekseliäät tanssikoreografiat, joista erityismaininnan ansaitsee kahden siivoojan ilakointi Tiger Ragin säestyksellä.

Vilin rooli on jaettu kolmelle, ja jokainen heistä tekee työnsä erinomaisesti. Sami Uotila loihtii esiin miehen, jolla on valloituksia siellä täällä ja hauskanpito muutoinkin verissä. Uotilalle pisteet myös melko aidon kuuloisesta Kannaksen pojan murteesta, vaikka siinä hieman hevosmiessketseistä tuttua aksenttia onkin.

Harmonikkaa soittavat upeat nuoret Juuso Vesterinen ja Sami Hopponen, ja letkeä ja luonnikas 7 seinähullua veljestä huolehtii orkesterimusiikista. Kun nuorta Viliä esittävä Juuso Vesterinen laulaa, herkkä tulkinta täyttää koko lavan.

Imatralla täyttyvät kaikki kesäteatterille perinteisesti ladatut odotukset, joten menestyksen pitäisi olla taattu.

Heikkoja kohtia näytelmässä ei tunnu alun pientä jähmeyttä lukuun ottamatta olevankaan, päinvastoin: on ihan hilkulla, ettei karikatyyreissä pelata liiankin laskelmoidusti kliseiden päälle. Vintte Viitanen on äimistyttävä ruotsalaisena kilpailujuontajana, Heikki Pöyhiä taipuu hervottomaan farssiin jokaisessa sivuroolissaan ja Pablo Seppä suorastaan tykittää manageri Suopasena. Muutkin pienet roolit tehdään antaumuksella.

Huumori on tapissa, kun Karjalan metsissä isänmaan asialla kohtaavat alikersantti Rokka, taiteilija Georg Malmstén sekä eräs Väinö Linna muistikirja kädessään. Kari Kinnarissa on näytelmän alussa nimismiehenä chaplinmaista virettä, joten tuntuu hyvin luontevalta, että juuri hän esittää myös pientä saksalaista diktaattoria näytelmän lopussa.

Näitä miesten taiteilijaelämäkertoja on nyt dramatisoitu aimo liuta viime vuosina, hieman jo puutumiseen asti. Kaava toistuu hieman liian samanlaisena: lupaava muusikonalku löydetään, hän nousee tähdeksi, ja sitten alkaa ryyppääminen. Onhan siinä draaman kaarta, mutta riittääkö se, että päähenkilön nimi vain vaihtuu?

Sari Pullinen