Runsaudensarvi täynnä oivalluksen iloa

Lapsiyleisö räjähti nauruun, kun Jaakko Kiljunen, Jarno Kolehmainen, Anne Niilola, Heikki Pirhonen, Jussi Johnsson ja Samuli Punkka tanssivat balettia. Kuvaaja: Ari Nakari

Sirkku Peltola: Knut Pitkäjalka
Ohjaus: Janne Saarakkala
Lavastus ja puvustus: Riitta Ukkonen ja Anna Malaska
Valosuunnittelu: Timo Hämäläinen
Rooleissa: Jarno Kolehmainen, Anne Niilola, Heikki Pirhonen, Marja-Liisa Ketola, Samuli Punkka, Jussi Johnsson, Seppo Kaisanlahti, Sirja Sauros, Reijo Kanerva, Jaakko Kiljunen, Ilona Pukkila.
Ensi-ilta Lappeerannan kaupunginteatterissa 17.4.LAPPEENRANNAN kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut lastennäytelmä Knut Pitkäjalka ei kuulu lapsille tuttuun Disney-kuvastoon. Saattaa olla, ettei siitä sen takia tule samanlaista kassamagneettia kuin esimerkiksi Kouvolan teatterissa esitetystä Kaunottaresta ja hirviöstä.

Sietäisi kuitenkin tulla. Sirkku Peltolan mainio näytelmä vetää vertoja mille tahansa klassikkosadulle. Itse asiassa Knut Pitkäjalan tarina vie katsojan hieman samanlaiseen, surullisen kauniiseen maailmaan kuin Pinokkio.

KAIKKI Knut Pitkäjalan päähenkilöt ovat näytelmän alussa heikkoja ja haavoittuvia. Omituisen pitkät jalat omistavan Knutin äiti kuolee. Balettia tanssivan Oilin rahanahne isä myy hänet oopperaan ilkeän tirehtöörin armoille lähes orjatöihin. Karvaisen Keijo on tottunut elämään roskalaatikoissa eikä ole ulkonäöltään mikään suittu pyhäkoulupoika.

Kuten kunnon saduissa hyvä voittaa pahan. Se ei edellytä, että päähenkilöiden pitäisi näytelmän aikana muuttua suuriksi, rohkeiksi ja neuvokkaiksi sankareiksi. Sen sijaan heidän voimanaan ovat hyvä sydän, ystävyys ja kaverin puolustaminen.

SIRKKU PELTOLAN virtuoosimainen kielellinen tykitys vetoaa myös aikuiseen.

Näytelmäkirjailija yhdistää anarkistisesti tekstiin jos jonkinlaisia aineksia: mennyttä maailmaa ja Kalevala-poljentoa, Tampereen murretta, suurta ja pientä, kaunista ja rujoa.

Peltola käyttää hienosti tekstissään myös pikkulasten tapaa käyttää sanoja väärin. Knut Pitkäjalka kertoo äidin kuoleman jälkeen olevansa täysurpo ja sehän aiheuttaa sydänsiruja. Vaikka näytelmässä on läsnä kamalia asioita kuten kuollut äiti, kuolema on esitetty lämpimästi ja lohdullisesti.

Janne Saarakkalan ohjaus tekee Peltolan tekstille oikeutta. Jos näytelmäkirjailijan kielellinen leikki tarjoaa yleisölle oivaltamisen iloa, sitä tekee myös Saarakkalan ohjaus. On ilahduttavaa, että lapsille tehdään näytelmä, jossa on käytetty kekseliäästi ja säästelemättä teatterin eri keinoja.

Parhaiten mieleen jäivät hulvattomat markkinat surrealistisine kojuineen ja näytelmän hauskimpiin kohtauksiin kuulunut miesten balettiesitys.

KENTIES ylitse kaiken muun Knut Pitkäjalka on lavastuksen ja puvustuksen juhlaa. Riitta Ukkosen lavastus on satumainen, mutta niin tyylitelty, että se ruokkii mielikuvitusta. Timo Hämäläisen valosuunnittelu lisää epätodellista ja teatraalista tunnelmaa.

Näytelmän henkilökaarti on valtava, sillä näyttämöllä esittäytyy yli 30 hahmoa.

Yhdenkään hahmon puvustuksesta ei ole tingitty, vaan Riitta Ukkosen ja Anna Malaskan idearikkaudelle ja huumorintajulle voi antaa täydet pisteet.

TEATTERI SUOSITTELEE Knut Pitkäjalkaa 5—12-vuotiaille lapsille. Ensi-illan perusteella vanhempien kannattaisi kunnioittaa teatterin arviota alaikärajan kohdalla. Vaikka näytelmää rytmittävät vetävät musiikkiesitykset, tätä esitystä ei ole tehty pikkulapsille.

Sen sijaan suositeltu yläikäraja, 12 vuotta, voitaisiin unohtaa.

Knut Pitkäjalka on tekstiltään ja toteutukseltaan niin monitasoinen ja antoisa, että myös teini-ikäinen ja aikuinen yleisö löytää siitä taatusti ammennettavaa.

Riina Nokso-Koivisto