Viihdyttävä Yön Ruhtinas

Yön Ruhtinas. Ohjaus ja käsikirjoitus Ismo Sajakorpi. Näyttämömusiikki ja sovitus Kyösti Haatanen. Lavastus ja puvustus Reijo Paukku. Koreografia
Sari Louko. Valosuunnittelu
Keijo Miettinen.
Kantaesitys Imatran Karelia-
salissa 13.2.2010.Operetti on Suomessa häviävä taidelaji. Tämän päivän taidekuluttajaan eivät iske loisteliaat puvut, komeat melodiat, hunajainen elämä ja ennakoitava lopputulos. Vai iskisikö sittenkin? Liekö operettien esittämisen esteenä enemmänkin taiteentekijöiden karsastus vanhahtavana ja porvarillisena hömppänä pidettyä taidelajia kohtaan, jonka sisältö ei ole yhteiskuntakriittinen, kuin kysynnän puute?

Mielenkiintoista kuitenkin on, että operetit ja musikaalit jaksavat vetää suuria maksavia ikäluokkia yhä uudestaan ja uudestaan.

Teatteri Imatra alkaa profiloitua eteläkarjalaiseksi musiikkiteatteriksi. Vuonna 2008 esitettiin Sound of Music, viime vuonna Tähti ja meripoika ja nyt Yön Ruhtinas. Ensi-illan perusteella uskoisin, että panostus ei ole mennyt hukkaan ja toivoisin jatkoa seuraavan.

Yön Ruhtinaan tarina on muodoltaan uskollinen operettijuttu, jossa pääparin rinnalla seurataan subrettiparin suhteen kehitystä. Henkilötyypit ovat onnistuneita ja juonen kehittely loogista ja onnistuneesti kerrostuvaa aina loppuratkaisua myöten.

Viitekehys on täytetty 1918 tapahtumilla, ja Ismo Sajakorpi on hieman liiankin alleviivaten tuonut esiin tuon ajan tapahtumia. Vaikka historialliset tiedot olivatkin kohdallaan, ei niillä ollut oikein määräänsä nähden yhtä suurta merkitystä juonen kehittelyyn tai lopputulokseen. Olen usein törmännyt myös tilanteeseen, että kun ohjaaja ja käsikirjoittaja on sama henkilö, kärsii tarina. Omalle tekstilleen lienee niin sokea, että tiivistämisen tarvetta ei tunnista. Tämänkin teoksen loppuhuipennuksen olisi saanut tiiviimmäksi ja jäntevämmäksi kokonaisuudeksi.

Operetiksi musiikkiratkaisu on erikoinen: kootaan kaikki tunnetuimmat melodiat ja sanoitetaan ne niiltä osin kuin juoni vaatii uudestaan. Olisihan Suomessa aivan varteenotettavia säveltäjiäkin löytynyt. Myös digitaalisen orkesterin käyttö ja taustanauhalaulajat hämmentävät.

Setvimättä sen enempää kulurakenteita esitettiin tänä keväänä Lahdessa hyvällä täyttöasteella oopperaa suunnilleen samankokoisessa salissa hieman suuremmalla miehityksellä 15 euroa kalliimmalla lipulla, mutta säestäjänä oli Lahti Sinfonia. Vaikka Kyösti Haatanen on taidokkaasti työstänyt musiikin, ei se koneellisena hengitä oikean musiikin tahtiin, eivätkä harmoniat ole korvia hiveleviä live-musiikin jännitteestä puhumattakaan.

Produktion solistirekrytointi on onnistunut hyvin. Rosenbergin tyttäret Laura Pyrrö ja Angelika Klas sekä Tero Harjunniemi ovat hyvässä laulukunnossa niin yksin kuin yhdessäkin. Tavanomaista karheaäänisempänäkin Raimo Sirkiä selvitti roolinsa ammattitaidolla. Komedienne Pia Lunkan esiintyminen Unkarilaisen gulassin parissa oli virtuoosinen suoritus.

Jukka Lind