Uuden ja vanhan liiton miehet

Niko Kivelä All Stars: Kivelän pitkäveto, Teemu Vesterinen. Lpr:n kaupunginteatteri 27.11.
Jope Ruonansuu - Aattelepa ite -show Lappeenranta-salissa 28.11.Teemu Vesterinen, onneksi olet väärässä. Ihmisten ainoa motiivi tulla katsomaan stand upia tai ylipäätänsäkään viettää vapaa-aikaa muualla kuin kotona ei ole se, että kotona ei naurata.

Varsinkaan Vesterisen stand up -keikan katsomiseen minulla on kokonaan toiset perusteet kuin hysteerisen naurun metsästys. Suorastaan odotan, mitä kaikkea hän on arkisen kuonan alta löytänyt ja mihin suuntaan Vesterisen kieroudessaan harvinaisen suora ajattelu on häntä sitten edellisen keikan vienyt. Nerous vetää aina puoleensa.

Onhan Vesterinen tietysti oikeassakin, stand upiin tullaan nauramaan ja hakemaan helpotusta arjen turtumukseen. Siksi kaupunginteatterin Niko Kivelä All Stars -klubilla saattoi moni pikkujoulujuhlija hieraista korviaan.

Vesterisen setti oli lähes alusta loppuun pirullisen synkkä, kyynisen aggressiivinen, ja se pyyhki paitsi vaikut korvista. myös pöytää suomalaisten pyhillä arvoilla.

Minä nautin Vesterisen tylystä tyylistä. Hän ei kosiskele yleisöä eikä pelkää laittaa persoonaansa peliin: tässä olen, ristiinnaulitkaa jos eivät jutut miellytä. Eikä taatusti miellyttänyt - vaikka osa yrittikin väkisin nauraa Vesterisen hirveän traagisille tarinoille.

Niko Kivelä veti tällä kertaa isännän roolin lisäksi oman pitkän vetonsa. Hän oli oma ihastuttava fyysinen itsensä ja mekaaniset imitoinnit huikeita.

Mutta pakko myöntää, että vähän jäi kaivelemaan. Minua ei niinkään häiritse se, että olen kuullut samat jutut Kivelän klubilla viimeisen vuoden aikana useastikin vaan se, että Kivelä tuntuu jääneen ajattelussaan paikoilleen. Ei kai hänestä ole tulossa sellainen mukava, keskitien hajuton koomikko, jonka terävyys jää suosion ja kiireisten keikka-aikataulujen alle?

Jope Ruonansuu veti lauantaina Lappeenranta-salin melkein täyteen. Yhden miehen show’sta kasvoi illan mittaan varsinainen kavalkadi suomalaisen ja kansainvälisenkin viihteen huippunimiä. Lavalla kävivät esiintymässä muun muassa Elvis, Rauli Badding, Vesku Loiri, Kimi Räikkönen ja tietenkin Tarja Halonen, tohtori Kaikkonen ja Jopen totuuden möreä äänitorvi.

En ole koskaan nähnyt aitoja rillumarei-iltamia, mutta voisin kuvitella, että Jopen yhden miehen veto on erittäin kelvollinen 2000-luvun versio sellaisista.

Ruonansuu ei ole olevinaan yhtään mitään muuta kuin mitä on. Hänen hauskuutensa perustuu suomalaisen komiikan perusaineisiin: pikkutuhmiin alapääjuttuihin ja vihjailuihin alkoholin suuresta kulutuksesta. Ja tietenkin Ruonansuun imitointivirtuositeettiin. Hän on kerta kaikkiaan huikea: maailmassa tuskin on monta imitoijaa, joka pystyy laulamalla tulkitsemaan toisia artisteja mutta myös tekemään ällistyttävän tarkkoja mekaanisia imitointeja.

Ruonansuu on laulanut ja puhunut itsensä suomalaisten sydämiin, nykyään jo Hesarinkin tv-kriitikot kiittävät Jopet-show’ta. Eikä syyttä; hän on kuin se mukava sukulaismies, jonka takia sukujuhliin ylipäätänsä jaksaa lähteä.

LIISA KUKKOLA