Kiviä taskussa vaati korvilta pinnistelyä
17.11.2009 4:00
Marie Jones: Kiviä taskussa
Suomennos: Henri Kapulainen
Ohjaus: Pentti Kotkaniemi
Rooleissa Mika Nuojua, Martti Suosalo
Vierailu Lappeenrannan kaupunginteatterissa 13.11.Tajunnan räjäyttävä näytelmä, virtuoosimaista näyttelijäntyötä! Superlatiiveja ei ole pihtailtu, kun yleisö ja kriitikot ovat kehuneet Kiviä taskussa -näytelmää. Jo seitsemän vuoden ajan Kiviä taskussa on täyttänyt katsomon Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa.
Kun maankuulu kaksikko Martti Suosalo ja Mika Nuojua saapui vierailulle Lappeenrannan kaupunginteatteriin, liput kahteen Jukola-salin esitykseen myytiin saman tien loppuun. Odotukset olivat korkella.
Yksi sun toinen taatusti häkeltyi ja hieraisi korviaan esityksen päästyä alkuun. Tekstistä oli monin paikoin vaikea saada selvää. Kun rokki alkoi soida pubikohtauksessa, näyttelijöiden repliikit puuroutuivat lähes täysin musiikin alle.
Marie Jonesin Kiviä taskussa kertoo pienestä irlantilaiskylästä, jonka elämää ja haaveita amerikkalainen elokuvaryhmä hämmentää. Charlie ja Jake ovat elokuvan avustajia, jotka haaveilevat suuremmista ympyröistä. Suosalo ja Nuojua hoitelevat lisäksi näytelmän 13 muuta roolia.
Virtuoosimaisesti he sen toki tekevät. Kameleontti Suosalo muuntautuu parissa sekunnissa amerikkalaisesta tähtinäyttelijättärestä yrmeäksi henkivartijaksi tai teinipojaksi. Nuojua on riemukas ylipirtsakkana kuvausjärjestäjätyttösenä, vanhana ukkona ja kauppiaan koirana. Miesten yhteisenä roolihahmona on lehmä, josta Nuojua hoitaa mullin etupään ja Suosalo takapään tehtävät.
Näytelmän rytmi on huima. Roolit vaihtuvat lennossa ja vuorosanat tippuvat tiuhaan tahtiin.
Jos katsoja olisi voinut rentoutua seuraamaan hienoa näyttelijäntyötä, vauhti olisi ollut mahtavaa. Kuuluvuusongelmien takia rytmi kääntyi paikoin itseään vastaan, koska katsoja joutui pinnistelemään pysyäkseen kärryillä.
Osa roolihahmoista puhui murretta. Suosalo lienee hyödyntänyt rooleissa lapsuutensa ja nuoruutensa murteita Oulusta ja Turusta. Kun puheesta ei meinannut välillä muutenkaan saada selvää, murre vaikeutti sitä entisestään.
Mistä kuuluvuusongelmat johtuivat? Jukola-salin akustiikka ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta on teatterin tekeminen siellä ennenkin onnistunut. Vai onko näyttelijäkaksikko hypännyt roolihahmojensa housuihin jo niin lukemattomia kertoja, että perusasiat pääsevät vahingossa repsahtamaan?
RIINA NOKSO-KOIVISTO















