Runolliset ja konkreettiset tähdet
15.10.2009 4:00
Tähtitarhuri. Käsikirjoitus, rekvisiitta ja esitys: Helena Anttonen. Puvun suunnittelu ja valmistus Riitta Anttonen-Palo ja Päivi Kupiainen. Ensi-ilta Maakuntakirjastossa 13.10.2009Helena Anttonen palastelee maailman isoimman ja käsittämättömimmän asian eli avaruuden sen eri ilmentymineen mukavan kokoisiksi paloiksi yhden naisen esityksessään Tähtitarhuri.
Esitys uskaltaa miettiä, mitä ihmettä on aika, avaruus, tähdet ja planeetat. Se lähestyy näitä niin runollisesti kuin konkreettisen opettavastikin; tähdet ovat saavuttamattomia mutta tietyllä tavalla niiden olemusta voi käsittää, tai ainakin yrittää käsittää.
Esityksen kohderyhmä 5-8-vuotiaat lisää vaikeuskerrointa. 7-vuotias ei vielä esityksen jälkeenkään ota uskoakseen, että illalla taivaalla näkyvät tähdet ovat aurinkoja ja että myös meidän aurinkomme on tähti. Mutta siemen on kylvetty. Kun asiat joskus koulussa tulevat esiin, kokemuksista voi kaivaa esiin kirjaston satuhuoneessa kuultua, nähtyä ja koettua.
Jos sinun pitäisi esittää ajan kulumista, miten sen tekisit? Helena Anttosen Tähtitarhuri onnistuu ainakin vakuuttamaan aikuisen; juuri noin sitä kannattaa yrittää.
Aivan pienimmillä ajan hahmottaminen pisaroiksi, joita sataa meidän ympärillämme koko ajan, pyyhkinee yli hilseen, sillä eilen oli eilen ja nyt on nyt, mutta tämän konkreettisemmaksi sitä ei varmaankaan saa. Einsteinin kaava olisi vain lättänästi isoja ja pieniä kirjaimia ja pieni yläkakkonen.
Planeetat Tähtitarhuri tarjoilee esteettisesti ja erittäin havainnollisessa paketissa. Eriväriset ja -kokoiset pallot kahden auringon välissä opettaa niin hienosti, ettei ollenkaan huomaa olevansa opetettavana.
Tähtitarhuri on täynnä virkistävää ja käsinkosketeltavaa tietoa sopivasti annosteltuna.
Anttonen on tehnyt aurinkonsa, kuunsa ja taivaankantensa itse. Ne ovat viehkoja ja samalla vähän salaperäisiäkin. Tähtitarhurin puku tuntuu sisältävän paljon taskuja, joista tämä kaivaa salaisuuden toisensa perään.
LIISA KUKKOLA
