Kairo sai täysosuman

Jarkko Sarjanen (vasemmalla), Kalle Pylvänäinen ja Pia Lunkka eläytyvät muun muassa rippikouluaikoihin näytelmässä Kirkan lahje. Kuvaaja: Kotkan kaupunginteatteri

Kirkan lahje. Käsikirjoitus Esko Janhunen. Ohjaus Ilkka Laasonen. Musiikin sovitus Ari Ismälä. Kapellimestari Hannu Timonen. Koreografia Thomas Freundlich. Puvustus Anne Hannula. Lavastus Paula Penttilä. Valot Pekka Ahokas. Äänet Tommi Leinonen.
Ensi-ilta Kotkassa ravintola Kairossa 29.8.2009Kotkan kaupunginteatteri on tuottanut viime vuosina Kairo-ravintolan näyttämölle vaihtelevantasoisia musiikki-iloitteluja. Musiikillisesti esitykset ovat olleet pääsääntöisesti vahvoja, mutta toisinaan teosten dramaturgia on jättänyt toivomisen varaa ja ajankohtaisuuksista on väännetty vitsiä vähän kuin hampaat irvessä.

Mutta lauantaina Kairossa sai ensi-iltansa musiikkinäytelmä, jossa on suurin piirtein kaikki kohdallaan. Esko Janhusen käsikirjoittama Kirkan lahje on täysosuma - intohimoisesti rullaava ja tyylikkäästi ravintolanäyttämön täyttävä teos.

Ilkka Laasosen ohjaus on intensiivinen ja oivaltava. Hänen käsissään tarina, musiikki ja näyttelijäntyö loksahtavat maukkaasti yhteen ja pitävät katsojan pihdeissään loppuun saakka.

Entä mikä on tämä tarina, jonka esitys kertoo?

Hyvin yksinkertainen. Kirkan lahje on kertomus miehen ja naisen välisestä vetovoimasta, syntymän ihmeestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Mutta se on tavallinen tarina epätavallisessa asussa. Kalle Pylvänäisen näyttelemä jälkeläinen kun valitsee vanhempansa (Pia Lunkka ja Jarkko Sarjanen), järjestää nämä yhteen ja varmistaa, että kohtaaminen etenee intiimiksi.

Tämän hauskasti laboratoriomaisen osuuden jälkeen seurataan pitkä pätkä särmikkään kotkalaisperheen polkua, joka on täynnä kuoppia ja jota on alusta saakka tärisyttänyt Kirkan musiikki.

Musiikilla on kiehtova rooli tarinan kuljettajana. Se ei edusta suvantoja vaan nostetta.

Kirkan hitit kuulostavat julmetun hyviltä. Kaupunginteatterin kapellimestari Ari Ismälä on tarttunut sovitustyöhön rohkealla otteella, ja lopputuloksena vahvat sävellykset hehkuvat entistäkin vahvempina.

Esityksen tähtihetkiä ovat muun muassa aistillinen Kahden hullun matka, Kirkan kuolinuutista seuraava, tyrmistyneestä tykitykseksi vaihtuva Hetki lyö ja esityksen päättävä Leijat, joka sisältää muistumia aiemmin kuulluista kappaleista. Luulet sä tosiaan esittelee näyttelijäkolmikon stemmalaulua parhaimmillaan.

Erityisen ilahduttavaa on, että taitava orkesteri osallistuu näytelmään täysipainoisesti ja irrottautuu hetkittäin soittajan toimestaan. Toisaalta näyttelijät saattavat solahtaa luontevasti draaman keskeltä mikrofonin varteen tulkitsemaan kuin Kirka ikään.

Kalle Pylvänäinen on loistavassa vedossa tarinan kaikkivaltiaana kertojana. Hän pitää katsojaa kämmenellään muuntuessaan siittiöstä pienokaiseksi ja edelleen aikamieheksi, joka ihmissuhteissaan kolhii ja kolhiintuu. Roolihahmon sokkeloisista minuuspohdinnoista voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni ne ovat näytelmän ainoa heikkous, ylimääräisen tuntuinen koriste.

Jarkko Sarjanen työskentelee taidokkaasti ja karismaattisesti monissa rooleissaan isästä taksikuskiin ja pikkupojasta helvetinkatkuiseen ripari-isoseen. Pia Lunkka vakuuttaa hänkin muuntautumiskyvyllään. Lunkan esittämä Lady Madonna on illan uljaimpia laulusuorituksia.

Kirkan lahje koskettaa katsojaa viehättävästi monella tasolla. Kokenut käsikirjoittaja Esko Janhunen on luonut tekstin, joka liikuttaa, naurattaa ja antaa oivaltaa.

TIINA AHO