Latteaksi jäänyt Turandot
8.7.2009 4:00
Puccinin Turandot -oopperan ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 6.7.
Musiikin johto Jari Hämäläinen, lavastus, ohjaus, puvut ja valaistus Pet Halmen, naamiointi Mila Niemi, kuoron valmennus Matti Hyökki, lapsikuoron valmennus
Leena Astikainen
Päärooleissa Lise Lindstrom -prinsessa Turandot, Francecso Hong -Calaf, In-Sung Sim -Timur, Inna Dukach -LiùPuccinin ooppera Turandot on julma satu prinsessasta, joka asettaa kosijoilleen kolme arvoitusta. Oikeiden vastausten palkkana olisi saada Turandot vaimokseen, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut. Väärien vastausten palkkana on kuolema.
Kun edellisessä ensi-iltakirjoituksessani rytmisistä ongelmista huolimatta kehuin orkesterin jousisoinnin kirkkautta ja sävykkyyttä, nyt tuntui, että orkesteri oli vaihdettu. Se, mikä edellisessä oli hyvää, oli kadonnut, mutta kaikki ongelmat olivat jääneet.
En tiedä, kuinka kauan oopperajuhlat kestää tällaista diletanttimaisuutta ilman, että nimekkäät solistit ja kapellimestarit katoavat. Tai oikeastaan ne ovat kadonneet jo. Tänä vuonna ei ole yhtään maailmanluokan suomalaista solistia tai kapellimestaria taiteilijakunnassa. Kuitenkin näitä juuri tultiin kuuntelemaan ja tuntui, että heidän kalentereissaan Savonlinnalle oli aina tilaa. Omaa kieltään puhuvat myös näytösten tyhjät paikat.
Orkesteri soittimena on Jari Hämäläiselle aivan liian suuri työkalu taitoihin nähden. Kun siihen vielä lisätään oopperan liikkuvat osat kuoroineen, yhtyeineen ja tanssijoineen, on seurauksena epävarmuutta, epätarkkuutta ja kiusallisia hetkiä, joista pelastutaan vain muiden rutiinilla. Taiteellisen johtajan tehtävä ei vaatine kapellimestariksi uhrautumista.
Turandotin musiikki on puccinimaisesti oivaltavaa kerrostaen tunnelmia ja sisältäen taidokkaita viittauksia librettoon. Tässä oopperassa pentatonisen asteikon taidokas käyttö muun materiaalin sisällä, ärhäkkä soinnuttelu ja oivaltava soitinnus lumoavat.
Lise Lindstromin teräksinen isoääninen sopraano on onnen omiaan Turandotin rooliin ja lavatyöskentelyssä on luonnetta. In-Sung Sim riutuvana Timurina sai parhaimmillaan bassonsa jylisemään muhkeasti pitkin linnan muureja. Henkilöohjaus tuntui kuitenkin liian synkältä.
Orjatyttö Liùn roolissa laulanut Inna Dukach sai kuitenkin komeilla pianissimoillaan, jotka kuulaina kantoivat orkesterin yli, tuntoaistini herkimmilleen. Upea suoritus.
Francesco Hong Calafina helskytti tenoriuttaan. Oopperan kuuluisin aaria Nessun dorma oli sävytön ja aarian komea nousu jäi toteutumatta kokonaan.
Kolmikko Ping, Pang ja Pong (Eijiro Kai, Aki Alamikkotervo, Juha Riihimäki) kuljettivat Pet Halmenin ohjaamia juonen käänteitä viihdyttävällä lavatyöskentelyllään ja hyvillä lauluosuuksillaan.
Ohjaus toimi hyvin ja piti lavan koko ajan elävänä. En kuitenkaan ymmärtänyt aivan kaiken tarkoituksellisuutta. Muun muassa homoeroottinen transvestiittitanssi ei auennut ollenkaan.
Matti Hyökin valmentama kuoro näytti hampaansa ja onnistui niin hyvin kuin vain itseohjautuen voi.
JUKKA LIND
