Tasaista osaamista ilman paloa
7.7.2009 4:00
Puccinin Madama Butterfly -oopperan ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 3.7.2009.
Musiikin johto Stefan Soltesz, ohjaus Henry Akina, lavastus Dean Shibuya, puvut Anne Namba, valot Ilkka Paloniemi, kuoron valmennus Matti Hyökki.
Päärooleissa Viktoria Yastrebova -Cio-Cio-San/ Madama Butterfly, Jordanka Milkova -Suzuki, Adam Diegel -F.B. Pinkerton, Daniel Sutin - konsuli Sharpless.Butterflyn tarina traagisuudessaan, tai ainakin niin kuin Puccini John Luther Longin tarinaan perustuvaa librettoa on halunnut tulkita, voisi olla valloittajatarina missä ajassa ja paikassa tahansa: siirtomaasodissa, Vietnamissa, Balkanilla.
Uusia arvoja edustava voittaja käyttää häikäilemättömästi asemaansa hyväkseen. Tässä tarinassa merivoimien luutnantti Pinkerton ottaa leikkivaimokseen 15-vuotiaan Geishan. Sukua ja perinteitä uhmaten rakastumisen kaava toteutunee nykyisinkin. Miehen kotiinlähdön hetkellä tyttö jää ja uudet seikkailut odottavat. Huuman vastuun kantaa jälkeen jäänyt, jonka maailma ei koskaan enää palaa ennalleen.
Mielenkiintoista, kuinka Puccini sata vuotta sitten on libretisteineen onnistunut pureutumaan ongelman ytimeen, vaikka taustalla olevat teokset päätyvät paljon yksinkertaisimpiin ja miehen kannalta sosiaalisesti hyväksyttävämpiin ratkaisuihin.
Puccinin musiikki on komeaa: värikylläisesti maalailevaa ja mielialoja luotaavaa. Sen voima ei ole mahtipontisuudessa, vaan paremminkin hiljaisissa ja kuulaissa tehoissa.
Alun rymistysten rytmiset epätarkkuudet eivät luvanneet hyvää orkesteri-iltaa, mutta Stefan Soltesz osoittautuikin mestarilliseksi sävyttäjäksi ja etenkin jousien ilmaisuvoima oli tehokasta. Soltesz tunsi Puccininsa ja niin sisääntulot kuin tempotkin osuivat hyvin kohdalleen.
Madama Butterflyn rooli on koko teoksen ydin ja sen tunnelma muodostuu Cio-Cio-Sanin roolityön intensiivisyydestä. Nyt kuultu toteutus ei vienyt minua mukaansa, vaan roolisuoritus tuntui ulkokohtaiselta ja päälle liimatulta. Viktoria Yastrebovan tekninen toteutus ei jättänyt moitteen sijaa, mutta mielestäni oopperan kauneinkin aaria (Un bel di vedremo), jossa Butterfly sielunsa silmin näkee miehensä palaavan, jäi vain tekniseksi toteutukseksi.
Roolisuorituksista minua miellytti eniten Jordanka Milkovan tulkinnat Suzukina. Mezzosopraano sävytti ja välitti tunnelmia onnistuneesti. Butterflyn ja Suzukin viimeisen näytöksen duetto oli illan parasta lauluantia.
Miesten päärooleissa Adam Diegel Pinkertonina ja Daniel Sutin konsuli Sharplessina tekivät niin ikään tasaisen varmaa työtä, mutta rutiininomaisesti vailla sellaista latausta, joka olisi imenyt mukaansa.
Matti Hyökki on ottanut vastuun kuoron valmennuksesta ja on onnistunut luotsaamaan ainakin näköhavaintoihin perustuen kovasti nuorentuneen kuoron peruskuntoon vaativimpiakin kuoro-osuuksia varten.
Niukan lavastuksen ja hieman mielikuvituksettoman henkilöohjauksen käänsi plussan puolelle Ilkka Paloniemen valaistus, joka istui musiikin väreihin oivallisesti ja kannatti omalla tavallaan onnistuneesti tarinan juonen käänteitä.
JUKKA LIND
