Kerrankin nainen saa hauskuuttajan roolin

Matti Wanne: Kuin telkkä pöntöstä. Ohjaus: Liisa Lajunen. Apuohjaus: Päivi Lavikainen. Lavastus, tarpeisto, puvustus ja äänitekniikka: Aholan nuorisoseuran työryhmä.
Rooleissa: Petri Rautsiala, Tarja Soikkeli, Toni Isotalo, Marko Isotalo, Sirpa Korhonen, Ari Räsänen, Sirkku Hätönen, Sari Lähteenmäki, Marja Kainulainen, Soili Kukkonen, Markus Vainikka.
Ensi-ilta Aholan nuorisoseuran kesäteatterissa 30.6.2009Maanmittausinsinöörin apulainen Anita on perin pirullinen hahmo Matti Wanteen näytelmässä Kuin telkkä pöntöstä. Tiedä sitten, onko roolihahmo alkuperäisessä käsikirjoituksessa kirjoitettu naiselle, yleensä kun nämä näytelmien teräväpäät ja ironian taitavat hahmot ovat miehiä.

Mutta Aholassa Anita on nainen, ja hän kirvoittaa isot naurut kesäteatteriyleisöstä. Siitä paljon plussaa koko näytelmälle, eikä vähiten roolin esittäjän Sirpa Korhosen ansiosta.

Kuin telkkä pöntöstä on taattua ja toimivaa kesäteatteritavaraa. Ei kuitenkaan ihan mitään metribulkkia. Tiedä sitten, kuka on nimen Matti Wanne takana, mutta ihan mukavasti teksti hersyttelee maalaiskomedian perusaineksilla.

Maalaiskylässä ollaan innoissaan, kun vihdoin saadaan rakenteille kirkonkylän oikotie. Tien edessä on kuitenkin maanomistaja Eerikki Saarelainen, jonka pää pitää saada käännetyksi rakentamiselle suotuisaksi.

Tiekuvion ja pöytäkirjojen ympärillä pyöritään tiukasti, mutta ilman ihmissuhdepuuroahan siitä ei kunnon dramaa syntyisi. Otetaan siis yksi monasti naimissa ollut nainen, yksi siveästi rakastunut ja yksi kerran kunnolla pettynyt. Sen tarkkasuisen Anitan lisäksi siis. Ja vielä naapurista Lyydia, joka kovasti haluaisi miestä, vaikka sitten vähän huonompaakin, itselleen.

Kuin telkkä pöntössä irvailee enimmäkseen naisten avioliittohaaveille ja -kokemuksille. Eniten huumoria revitään rouva Leisistä, jonka historiassa miehiä on riittänyt.

Seksuaalisesta kokeneesta naisesta saa monta hyvää letkautusta kuin myös miehenkipeästä vanhasta piiasta.

Wanteen näytelmässä on kuitenkin turvallisten ja tuttujen aineksien lisäksi mukavia, uudenmakuisia mausteita. Kun näytelmässä on roolihahmona näyttelijä, saa näytelmä hyvää potkua. Toni Isotalo on varsin mainio näytellessään vanhaa, melkein kuuluisaa näyttelijää.

Aholan nuorisoseuran näyttelijöillä on puheilmaisu hyvin hanskassa, kertaakaan ei tarvitse jäädä ihmettelemään, jotta mitähän ne oikein sanoivat.

Näytteleminen puuroutuu välillä näyttelemisen näyttelemiseksi. Kun ei oikein tiedä, mihin ne kädet panisi, niitä heiluttelee mukamas ilmeikkään korostuneesti - ihan kuin entisaikain elokuvissa, jossa autoa ajettaessa rattia käännetään koko ajan suorallakin tiellä.

Mutta kun tahti näytelmässä tihenee, fyysisen näyttelemisenkin ongelmat vähenevät.

LIISA KUKKOLA