Pienenmoisen Liisan suurenlainen matka

Irti-teatterin versio Liisasta Ihmemaassa seuraa varsin tarkasti alkuperäisteoksen tapahtumia. Liisa kohtaa ulkona istuessaan valkoisen kanin ja lähtee jänisjahtiin. Hän päätyy Ihmemaahan, pienenee, suurenee, on hukkua kyynel-lampeen, tapaa Hatuntekijät ja Herttakuninkaat, -kuningattaret ja muut, kunnes lopulta herää unestaan.

Lewis Carrollin suullisena tarinana syntyneen teoksen lailla myös Irti-teatterin esitys on hyvin novellimainen - tai teatterin tapauksessa episodimainen. Monesta pienestä palasesta toiseen etenevä kertomus. Kohtauksilla on toisiinsa vain nimellinen yhteys eikä niistä synny mitään suurempaa kokonaisuutta. Juonta ei ole, on vain satunnaisia tapahtumia ja kohtaamisia Ihmemaassa.

Proosassa ja suullisessa iltasatuperinteessä se vielä menee, mutta draamassa tällainen lähtökohta on vähän ongelmallisempi. Draamassa kerronnalla pitää yleensä ottaen olla jokin määränpää, syy, miksi jokin henkilö tekee jotain.Tässä mielessä tekstin dramatisoinut Henna Laitinen olisi voinut tehdä paljon radikaalimpiakin ratkaisuja ja antaa Liisalle syyn seikkailulleen ja draamalle perustelun toiminnalle.

Vaikka useat Laitisen valitsemat kohtaukset ovatkin hauskoja ja niiden sisältämät kielileikit yksinkertaisesti nerokkaita, tekstiä olisi voinut kuitenkin karsia rankasti pois: episodimainen ja jännitteetön kaksituntinen esitys tuntuu vääjäämättä liian pitkältä, olipa se miten ihmeellinen tahansa. Etenkin, kun moni kohtaus paisuu sivupoluille esimerkiksi sivuhenkilöiden alkaessa kertoa tarinoita. Näiden tarinoiden ainoa funktio tuntuu olevan antaa tilaisuus akrobatialle.

Mutta ihmeellinen se kyllä on, aivan nimensä veroinen. Kokonaisuuden ohjannut Jorma Piispanen ja akrobatiaosuuksista vastannut Janne Mustonen ovat luoneet värikkään ja mielikuvituksellisen maailman. He ovat myös onnistuneet yhdistämään teatterin ja sirkuksen toisiinsa lähes yhtä vaivatta kuin Uuden Sirkuksen ryhmät muualla. Akrobatiaa on esityksessä sopivasti ilman, että se nousee liian keskeiseen osaan.

Myös kaikki esiintyjät heittäytyvät upean puvustuksen ja hienon maskeerauksen tuella eriskummallisiin ja jopa hulluihin rooleihinsa sellaisella antaumuksella, jota etenkin nuorissa näyttelijöissä harvoin näkee. Heikkoa lenkkiä ryhmässä ei ole. Etenkin juuri näyttelijöiden eläytyvä ja vauhdikas esiintyminen tekevät Irti-teatterin Liisasta juuri riemastuttavaa katsottavaa kuin se on.

TEEMU SALOHALME