Näyttely

Karjalainen rapsodia hehkeimmillään

17.6.2017 4:00
Näyttelyn värihehkuisimpia töitä on Yngve Bäckin 1941 maalaama Itkijä tsasounan luona.
Näyttelyn värihehkuisimpia töitä on Yngve Bäckin 1941 maalaama Itkijä tsasounan luona.

Karjalan kasvot.

Lappeenrannan taidemuseo 3.6.—10.9.

Taidemuseo tarjoaa kuvataiteellisen kavalkadin Karjalan maisemista ja ihmisistä. Kokonaisuus on hallittu, eri osat tulevat hyvin esille ja aihetta tarkastellaan monipuolisesti. Aikajana on 1840-luvulta nykypäiviin.

Esillä on kosolti töitä, joita ei taatusti ole näillä kulmin ennen nähty. Yksittäisiltä taiteilijoiltakin löytyy yllätyksiä, kuten Hugo Simbergiltä tummanpuhuva merinäkymä tai Juho Rissaselta räväkkä kuva Viipurin satamasta.

Perinteisten maisemien Kolilta täytyy toki olla mukana, ikoniseen asemaan kun ovat nousseet ja komeita toki ovatkin. Lappeenrantakin peilautuu romanttisena pikkukylänä vanhoissa maalauksissa.

Viipurista on muutama mainio maalaus, joissa nostalgia nousee vääjäämättä pintaan. Väinö Rautio tunnettuna Viipurin kuvaajana saa kohteen väreilemään tunnetta ja elämää.

Suursaaren näkymät ovat sykähdyttävät menetetyn kauneuden kuvajaisina. Ilmari Aallon taloryhmä lienee niistä kuuluisin.

Näyttelyn komeimpia ja väreiltään hehkuvimpia töitä on Yngve Bäckin vuonna 1941 maalaama Itkijä tsasounan luona. Siinä karjalainen maisema, tsasounan rauha ja naisen surumielinen asento saavat monimerkityksisen kuvauksen. Karjalan mailla on monesti itketty, milloin mistäkin syystä.

Ei näyttely pelkkää maisemaa ole, vaikka siihen painottuukin. Henkilökuvissa on syvyyttä ja herkkyyttä. Albert Edelfeltin maalaama Elli Jäppinen lieden ääressä on harjoitelma kuuluisaan maalaukseen Ruokolahden eukoista kirkonmäellä.

Ester Helenius onnistuu kuvaamaan yksilön herkkyyden loistavasti kahdessa naiskuvassaan, erityisesti Tyttö Karjalasta on unenomaisen kaunis.

Uuttakin on, vaikka sen löytyminen ei liene aivan helppoa.

Sinikka Kurkiselta on moderni versio Imatran koskesta. Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo tekevät vavahduttavaa jälkeä isoissa valokuvissaan metsähakkuista. Mikko Haiko päivittää nykykarjalaisuutta lemiläisestä vinkkelistä, ja Eeva-Mari Haikala etsii mummolan tunnelmia kiikkustuolista.

Taidemuseon kesänäyttely tuo hyvän kuvallisen lisän Suomi 100 –juhlateemaan. Karjalainen rapsodia soi uljaana ja juuristaan ylpeänä. |

Seppo Paajanen

Hyvää: Monipuolinen otanta Karjalaan liittyvää taidetta.

Huonoa: Olisiko veistoksiakin pitänyt etsiä, jos niitä edes on?

Erityistä: Mukana paljon ”harvinaisia” töitä.