Nuorissa on Salmelan voima

Imatralainen Sinikka Kurkinen on näyttävästi esillä Salmelan näyttelyssä, tässä teos Lokki vuodelta 1979.

Näyttelyt

Taidekeskus Salmela 2011,
Mäntyharju 11.6. – 7.8.Taidekeskus Salmelaa on usein syytetty varman päälle pelaamisesta ja samojen nimitaiteilijoiden esille panosta. Nyt tätä tuskaa ei enää kellään luulisi olevan, sillä näyttely on uusinut lähes koko garderobinsa. Ja hyvältä näyttää tämä kokonaisuus.

Pääsalin ovat valloittaneet Unto Koistinen (1917—1994) ja Laila Pullinen, professoreja molemmat. Koistisen herkät madonnahahmot värisevät ikuista rauhaa ja äärimmilleen vietyä väriharmoniaa. Ne käyvät hienoa vuoropuhelua Pullisen veistosten kanssa ja muodostavat todella ehyen kokonaisuuden. Molempien taiteilijoiden grafiikat seuraavassa salissa jäävät lapsipuolen asemaan.

Imatralainen Sinikka Kurkinen on saanut värikylläiset työnsä hienosti esille. Maalausten harkitun vapaa muotokieli soljuu kaikissa sateenkaaren sävyissä. Tämä vahva koloristi on turhaan jäänyt vaille suurempaa huomiota — työt ovat kerrassaan upeita.

Salmelan taitelijaresidenssi Viipurissa Lallukan talossa on kulttuuriteko vailla vertaa ja antaa taiteilijoille mahdollisuuden luoda uutta historiallisessa ympäristössä.

Ulla Rantasen Viipuri-sarja on harkittua ja tyylikästä maalaamista, mutta jotenkin ulkokohtaista ilmeeltään. Inari Krohn on heittäytynyt täysillä Viipurin lumoihin. Työt saavat katsojan hymyilemään tyytyväisenä. Taiteilija on tavoittanut tunnelmat ja ilmapiirin herkästi.

Vahvojen ”vanhojen” tekijöiden tasosta toki nauttii, mutta Salmelan voima on ehdottomasti nuorten esiinmarssissa ja heidän tukemisessaan. Joidenkin ote on vielä kovin haparoivaa, mutta kokonaisuutena nuoret näyttävät osaamisensa.

Vuoden nuoreksi taiteilijaksi nimetty Asta Pajunen maalaa kiinnostavia ja omaperäisesti nähtyjä välähdyksiä huonetiloista ja niiden esineistä. Taitoa on ja näkemystä myös — jokainen työ oli myyty! Se kertonee jotain.

Imatralainen Teemu Korpela tekee vahvaa maalausta, samoin Pietarissakin opiskellut Jan Neva, jonka jäljessä yhdistyy klassinen perinne moderniin näkemykseen. Molemmista taatusti kuullaan vielä.

Mäntyharju on hyvä pysähdyspaikka taiteen katsastajalle. Hieno ympäristö tarjoaa luontaiset puitteet tasokkaalle näyttelylle.

Seppo Paajanen