Saimaan vesistö elämän ja taiteen lähteenä

Taiteen vuoksi -näyttely esittelee taiteilijoiden tulkintoja rannoista ja vesistä. Kuvassa Lappeenrannan museotoimen amanuenssi Mona Taipale. Kuvaaja: Janne Lehtonen

Taiteen Vuoksi — Saimaa kuvataiteessa Etelä-Karjalan taidemuseossa 15.5.—18.9.Aikojen alussa elämä keskittyi vesien äärelle: ne tarjosivat ravintoa ja luontaisen kulkuväylän. Myöhemmin kaupungit rakentuivat samoille seuduille, metsäteollisuus eli puusta ja vedestä. Nykyisin vapaa-ajan viettäminen eri tavoin etsiytyy veden äärelle.

Kaikki nämä ihmisen ja veden vuorovaikutukset on saatu hienosti esille kolmen kaupungin — Lappeenrannan, Mikkelin ja Kuopion — taidemuseoiden yhteisnäyttelyssä, joka starttaa matkansa Lappeenrannasta. Kokonaisuutena näyttely on komea. Se tuo monipuolisesti esille vanhemman taiteen lähes ikoneiksi kasvaneet Koli-kuvat, kansallista identiteettiä rakentaneet järvimaisemat ja ihmisen elämän rantojen syleilyssä.

Ripustuksellisesti näyttely rakentuu jämäkästi kahtia: on vanha ja uusi puoli. Vanhempaa taidetta esittelevällä osastolla silmä lepää taiteilijoiden teknisessä osaamisessa ja klassisessa tyylissä. Se ei silti tarkoita jämähtämistä pelkkään perinteeseen, vaan persoonallisia näkymiä löytyy useita.

Väinö Raution Laatokka-maalauksessa on mykistävän hienot siniset sävyt. Samoin Tapani Raittilan maalaus kolmesta hahmosta Taipalsaaren Kyläniemessä on hillittyä värien sinfoniaa.

Uudempaan taiteeseen keskittyvä osasto antaa vallan taiteilijoiden tulkinnoille rannasta, vedestä, ihmisestä luonnon äärellä ja osana sitä. Yhteys johonkin nimenomaiseen järveen tai vesistöön on väljempi, ja pääosaan nousee taiteilijan kokemus vedestä elämän peruselementtinä. Nämä tunnot on tavoitettu hienosti ja töissä on voimaa sekä rohkeutta.

Anne Tompurin kaksi suurta työtä ovat kuin toisensa vastakohdat: toinen vaalea ja läpikuultava, toisessa vellovat tummat ja syvät vedet. Raija Eklundin Saattaja-maalauksessa on naturalistinen lähtökohta saanut uuden symbolisen tason ja kuvallisen merkityksen. Hieno työ. Kristiina Uusitalon suurissa maalauksissa vesi elää pintana ja abstraktina muotona.

Sirpa Hynnisen ja Vesa-Ville Saarisen installaatio on visuaalisesti vaikuttava. Siinä Saimaan pohjasta löytyneet puunkappaleet muodostavat säleikön, jonka takaa näkyy veden ikuinen liike. Rakennelmasta piirtyy lattiaan hieno pitsikuvio. Työ pysähdyttää katsojan pohtimaan ihmisen osaa vesien käyttäjänä ja suojelijana.

Taidemuseon tasokas kesänäyttely odottaa katsojia peilaamaan omaa kuvaansa veden kalvosta, elämän lähteestä.

Seppo Paajanen