Avantouintia kesäisen pellon kupeessa

1.7.2010 0:00 | Päivitetty: 5.7.2010 11:05


15. Kantri & Urbaani
Galleria Pihatto 20.6.—15.8.2010
Mikä on maalaista ja mikä urbaania on kovin sekoittunutta taiteessa. Sen takia tässäkin näyttelyssä on melkein mahdotonta sanoa mikä olisi mitäkin. Kantri & Urbaani alkaa olla samanlainen yleisnimi kuin Salmela tai Retretti.

Tilojen rosoisuus on aina ollut se suola, joka on saanut monet teokset elämään Pihaton tiloissa toisella tavalla kuin modernismin valkoisissa kuutioissa. Siksi erikoista onkin, että Raili Vainosen herkät teokset on ripustettu modernismin oppien mukaisesti: yliesteettisen kauniisti. Vainonen edustaa maaseutua sudenkorentojen ja pisaramaisen lasin takia. Se liittyy suomalaisen designin ihmeeseen, kun jäätyneistä muodoista tuli taidetta. Samaa modernismia on Irma Laukkasen töissä.

Suurin osa näyttelyn tekijöistä on nimekkäitä ja hyviä. Anne Tompuria näkee harvoin kotikaupungin näyttelyissä. Mustavalkoisen maalaukset ovat synkkiä, melankolisia ja henkisiä kuvia. Niistä pitää tai sitten ei.

Saara Pakarisen tapetit ovat ironisia ja käsitteellisiä, vaikka musta-pekan kuvaaminen onkin nykyään poliittisesti epäkorrektia. Mitä taiteessa voidaan kuvata? Mitä sen etiikka on? Ja ennen kaikkea, millä tavalla saamme puhua erilaisista asioista?

Outi Sunilan video Musta ei onnistu omassa tematiikassaan.

Näyttelyssä ei ole teemaa, vain löyhää sidettä. Sirpa Hynnisen ja Vesa-Ville Saarisen Musiikkitalo on kiva oivallus. Sääli vain että ulkotiloja on käytetty niin vähän. Markku Hirvelän suurikokoinen ilves pellolla kutsuu näyttelyyn. Se ei säväytä samalla tavalla kuin joskus aiempina vuosina, kun on etsinyt, mikä on taideteos ja mikä jotain muuta. Viimevuotisen teoksen pajut jatkavat kasvuaan pellolla.

Toisaalta näyttelyssä on annettu teoksille tilaa ja kokonaisuus on levollinen. Kellari haisee kuten ennenkin ja on pelottava paikka. Olli Mantereen teos ei ole onnistunut kasvattamaan paikan henkeä. Hänen veistoksensa toimivat sen sijaan kärryvajassa hienosti ympäristönsä kanssa. Annu Vertasen puupiirrokset ovat henkäyksen kevyitä kurkistusaukkoja monenlaisiin todellisuuksiin. Päivi Erosen avantouijat on ulkona seinässä.

Päivi Ruutiainen