Kuvien uusi elämä
25.11.2009 4:00
Katri Kuparinen
Galleria Huuto Viiskulma Helsinki 18.11-6.12.2009.Katri Kuparisen näyttely on saanut alkunsa suursiivouksesta. Kuparinen on tehnyt vanhoista naistenlehdistä, erityisesti niiden mainoksista, kuvakollaaseja, joissa mainoskuvaston välittämä perinteinen naisenkuva saa kyytiä.
Etelä-Karjalan taiteilijaseuran 20-vuotisjuhlanäyttelyssä Etelä-Karjalan taidemuseossa Kuparisen kollaasit näyttäytyvät lähinnä luonnoksina suhteessa piirustuksiin, joista Kuparinen parhaiten tunnetaan. Helsinkiläisessä galleria Huudossa kollaasit ja paperileikkaukset luovat kunnon näyttelyllisen volyymin ja itsenäisen kokonaisuuden.
Kuparinen todella taitaa käsillä tekemisen taidon, minkä hänen piirustuksensakin jo ovat osoittaneet. Paperileikkaukset vahvistavat tätä entisestään. Saksilla tehdyt viivat ovat tarkkoja ja juuri oikeassa paikassa.
Kollaaseilla on taidehistoriassa pitkä perinteensä ja sinne Kuparinen näyttää tietoisesti viittaavan. Chanel-sanasta johdettu teos Oh lena muistuttaa dadaismin ja surrealismin sanaleikkiperinteitä.
Kuparisen teokset ovat myös lähellä Jiri Kolarin kollaaseja. Erityisesti niissä töissä, joissa Kuparinen on käyttänyt kuvan sisäistä siirtoa eli muokannut olemassa olevasta kuvasta jonkun uuden kokonaisuuden. Juuri näissä töissä näkyy parhaiten taiteilijan oma ääni ja oivallukset.
Kuparisen esiin nostamassa kritiikissä mainosmaailman naisenkuvaa ja sukupuolittamista kohtaan on jotakin lihallisen riemullista, jopa irvokasta. Tunnistettavien kuvien päällä risteilevä seitikkö muodostaa käsien muotoja, ja päällekkäin leikatut naisen ruumiinosat muodostavat kokonaisuuksia, jotka näyttävät siltä kuin kuvan nainen olisi syömässä toisen naisen ruumiinosia.
Katseen kohteesta tulee tällöin kantaaottava. Toisaalta Kuparinen hallitsee myös runollisemman kuvaston, kuten teoksissa Ruusu ja Metafora, joissa naistenlehtikuvaston naiset on uudelleenmuokattu kukkasiksi. Kuparisen kollaasit puhuvat samaa kieltä hänen piirustustensa kanssa.
EEVA-MARI HAIKALA
