Ui, ui, älä huku!
29.4.2009 4:00
Harri Kososen teokset ovat nimensä mukaisesti pieniä veistoksia ja mielenkiintoista onkin, miksi hän käyttää tällaista käsitettä. Mitä eroa on suurella ja pienellä veistoksella, paitsi koko? Tosin pienikokoista taidetta pidetään yleensä hieman vähempiarvoisena kuin normaalikokoista taidetta.
Ihan kuin pieneen kokoon ei mahtuisi suuria asioita.
Kososen aiheena on ihmisen eksistenssi ja varsinkin elämisen vaikeus. Ihmiset kohtaavat toisiaan ja ovat kuitenkin yksin.
Kosonen varioi samanlaista tilannetta, niin että vain ihmisten tilanne on siinä erilainen. Tällöin myös kokemus muuttuu.
Ajattomassa tärkeää on se, että ihminen mietiskelee. Rannalla pariskunta on kahdestaan. Reflectionsissa ihminen on kovin yksin.
Kosonen kertoo pieniä tarinoita, tai pikemminkin antaa viitteitä siihen, että veistoksesta voi muodostaa tarinan. Intertekstuaalisuus on tässä se väline; kaikki tietävät, kuka Penelope oli ja mitä hän teki.
Kosonen ironisoi käsitetaidetta. Myrskyn Silmä III on teos, jossa ihminen on putken sisällä tyyneyden keskellä.
ELIISA ISONIEMEN aihe on myös ihminen. Hänen teoksissaan on monenlaista symboliikkaa. Suruissani on kuva ihmisestä ja kukasta.
Sommitelmallisesti se tuo mieleen Marian ilmestys -kuvat, joissa neitsyt on symbolinsa, valkoisen liljan kanssa.
Isoniemen ihmiset eivät ole kauniita ja sileitä. Francis Baconin vaikutus näkyy joissain teoksissa. Rohkeus tuo muistumia Tapio Tapiovaaran hyvinkin julistuksellisesta grafiikasta. Monotypian oikullisuus tekee kuviin omaa sattumanvaraisuuttaan.
Kososen ja Isoniemen kuvissa on sama ihmisen eksistentialismin seuraukset. Ryhmässä voi olla yksinäistä eikä enkelikään ole kaunis. Kuitenkin kaikilla on unelmia ja levon paikkoja. Isoniemen Kokonainen on nimensä mukainen teos: levon paikka.
PÄIVI RUUTIAINEN
Harri Kosonen: Pienoisveistoksia ja Eliisa Isoniemi: MonotypioitaGalleria Pihatto 10.5. saakka
