Peltiperhoset asemissa
1.11.2008 4:00
Nykytaiteen raadollisuus ja kiinnostus vastenmielisiä asioita kohtaan on vastakohta Pihaton näyttelylle. Taiteessa on mielenkiintoista se, että kaikki käy. Manna Kopran ja Aila Tikkalan kokonaisuus on harmoninen ja kauneuteen pyrkivä.
Kukkamaalaus on turhaan väheksytty taiteen genre. Viime vuosina myös miestaiteilijat ovat alkaneet maalata kukkia. Kopra maalaa unikkoja tai lähinnä sen osia, erilaisina palasina.
Ensi näkemältä kokonaisuus näyttää pliisulta ja saman toistolta. Kopran maalauksissa on hienoviritteisyyttä. Suuret Idänunikko-maalaukset ovat melkein abstrakteja maalauksia, koska unikon osa aukeaa niistä vain osittain. Suurin osa maalauksista on pastellisävyisiä, paitsi sarja Terälehdet, joka tummuutensa vuoksi jää jopa sävyttömäksi.
Tikkalan kokonaisuuden sykähdyttävin teos on sielunpesä. Ainakin kaiken kiiltävän rakastajalle. Se on korumainen esine, mitä korumaisuus sitten mahtaakaan tarkoittaa.
Perhoset - Sielunkantajat - ovat kuin kokoelmaan keihästettyjä. Metallisissa perhosissa tavoitettu hauraus on jyrkässä ristiriidassa jalustan jykevyydelle. Lähimpänä Tikkalan alkuperäistä graafikon työtä ovat käsintehdylle paperille vedostetut japanilaiset puupiirrokset. Sarja Hiljainen todellisuus on melkein zenmäinen aineettoman ja hauraan näkönsä takia.
Kopraa ja Tikkalaa näyttää kiinnostavan luonto, mutta hiljeneminen ja hiljentyminen ovat myös samaa. Tosin käytettyjen aiheiden symboliikka voi syödä sanomaa. Unikko on idän huumekasvi, edelleenkin. Marimekon unikko on kopioitu ja kloonattu.
Ihmiselämän hauraus ja ikuisuus näyttäytyy Tikkalan töistä. Perhonen syntyy uudelleen ja uudelleen jatkuvassa kiertokulussa.
Päivi Ruutiainen
Manna Kopra & Aila Tikkala: SiirtymiäGalleria Pihatto 28.10.-16.11.2008
