Asiallisesti ikuistetut

Riitta Uosukainen Ivan Voschinin kuvaamana. Kuvaaja: Pekka Hölkki

Imatralla esillä olevan muotokuvakurssin näyttelystä ei saa vihjeitä Kulttuurikeskukseen tullessa. Kunpa katsojat löytäisivät tämän harvinaisen ja kiehtovan kokonaisuuden, koska yhdellä kertaa näkee harvoin useita kuvia samasta henkilöstä.

Muotokuvamaalaus on vaikea laji. Yleisö haluaa mahdollisimman realistista ja näköistä. Kuvattava haluaa esille parhaita piirteitään. Muotokuvaajan on välitettävä jotain olennaista kuvattavasta.

Muotokuvatraditio on vanha ja hyvin paljon se on ollut sidoksissa valtaan. Hallitsijat ja sotapäälliköt on kuvattu dynaamisina ja voimallisina hahmoina, vallanmerkkien kanssa.

Pertti Lintunen on ainoa, jolla on kuvissa selvät vallan merkit: Imatra- vaakunalla varustetut vitjat. Toisaalta symbolitasolla naisten koruilla on oma viestinsä. Kun barokin aikana ne kertoivat niin vauraudesta kuin maalarin taidosta, on viestin lukeminen erilaista nyt. Toki merkitystä on sillä, millaisia koruja kuvattava on valinnut, samoin kuin millaiset vaatteet ovat.

Teknisesti muotokuvat ovat hyviä, mutta jäin kaipaamaan suurempaa sisältöä. Suurin osa Sinikka Hurskaisen kuvista on hyvin jäykkiä ja staattisia edustusmuotokuvia, joissa kuvattavan persoonallisuutta ei juuri vilautella. Hurskainen on kuvattu vakavana ja hymyttömänä.

Toki tekijöillä on erilaisia käsialoja ja Kristian Krokoforsia voi pitää hieman uusasiallisena. Ehdoton suosikkini näistä on Olga Malytchevan versio, joka on ekspressiivinen. Se välittää muutakin tunnetilaa kuin vain juhlallisuutta.

Riitta Uosukaisen kuvien ongelma näyttää olleen kauniin pinkin puvun ja punaisen taustan yhdistäminen. Kun kasvoille tulee heijasteita, ovat ne monissa kuvissa likaisen näköisiä.

Julkisuuden hersyvyys ja vilkkaus ei tule esiin, pikemminkin staattisen pysähtynyt, jopa apaattinen tunnelma on vallitseva. Larissa Talvitien versio on näistä viehättävin mietteliään ilmapiirin takia.

Erikoista on se, että Pertti Lintunen on nähty useammanlaisena kuin naiset. Ikää on vähennetty jossain versiossa, mutta keskeistä kaikille on dynaamisen johtajan esittäminen.

Tulevaisuuteen suuntaava dynaamisuus edellyttää katsetta oikealle, mutta onpa Lintunen kääntänyt selkänsäkin sille.

Maria Laineen ja Ekaterina Dorohovan versiot ovat näistä vaikuttavimpia. Dorohovan maalauksessa on kevyttä summittaisuutta.

Käsien kuvaaminen on vaikeaa ja Dorohova ei ole kuvannut niitä tarkasti. Tausta on maalattu rennosti.

Päivi Ruutiainen Muotokuvanäyttely
Imatralla Kulttuurikeskuksessa 14.9 asti