Tasainen finaali selkiytti kuitenkin asetelmia

Lappeenrannan laulukilpailujen finaali 6.1. Säestys Lappeenrannan kaupunginorkesteri kapellimestarinaan Tibor Bogányi.Finaalikin on nyt finaalissa ja taisto on tauonnut, kunnes kolmen vuoden päästä otetaan mittaa toivottavasti suuremman ja musiikillisesti kypsemmän mieskaartin kera. Naisten tason loppukilpailu osoitti olevan sangen kohtuullisen, vaikka nyt ei aivan aikaisempien vuosien takaiseen hurmokseen päästykään. Ketään ei taputettu edes kahteen kertaan lavalle.

Naisten finalisteista onnistui parhaiten Marjukka Tepponen. Hän hallitsi äänensä ja oli valinnut hyvät laulajatyypilleen sopivat aariat. Jäin kuitenkin kaipaamaan sinnikästä laulavaa legatolinjaa, josta en nyt koko kilpailuohjelmiston aikana saanut kunnon näyttöä. Tuuminpa kuitenkin, että hän on tällä hetkellä sarjassaan primus inter pares.

Hanna Rantalan välierä ja Paminan aaria finaalissa eivät menneet aivan odotusten mukaan. Violettan aariassa kuitenkin oli sitä loistoa, mille vakausasteelle pitäisi päästä. Äänen intonaatio on mielenkiintoinen. Osittain se jää matalaksi, mutta vibrato korjaa sen kohdalleen, kunnes se lopulta pyrkii jo ylävireiseksi. Varmaankin työllä korjattavissa. Omassa kokonaisuudessani ehdottelisin toista sijaa.

Loppusijoista käydäänkin päässäni kovaa kamppailua, sillä toisaalta ja toisaalta. Olga Nikolskaja-Heikkilän aariat olivat periaatteessa kiitollisia, mutta Manonin aaria ei kuitenkaan ole aarioiden parhaimmistoa. Mimin aaria sen sijaan istui hyvin. Siinä oli tunnelmaa.

Annami Hylkilän muut erät olivat huomattavasti vapautuneempia kuin finaali. Elviran aarian koukerot soljuivat, mutta Gildan aariassa oli outoa jäykkyyttä ja ylä-äänet, jotka olivat napsahtaneet kohdalleen aiemmin, tuntuivat takkuisilta.

Reetta Haaviston aariavalinnat olisivat ehkä voineet olla toisenlaiset. Toisaalta sitä on laulettava, mistä pitää. Magdan aariassa oli tiheämpi tunnelma kuin Rusalkan aariassa. Aikaisemmissa erissä Haaviston vahvuus on ollut linjakkaiden fraasien rakentaminen. Nyt en päässyt oikein niiden makuun.

Miina-Liisa Värelän valinnat, Leonoran ja Toscan aariat, olivat varmaan viisaita. Äänessä ei kuitenkaan ole vielä oikein avaruutta, jolla suuria saleja valloitettaisiin.

Omat mieltymykseni asettaisi kokonaisuuden perusteella laulajat kirjoitettuun järjestykseen.

Kuinka paljon orkesterin unisuus vaikutti finaalin alkupuolen suorituksiin. Soitossa oli peesailun ja innottomuuden maku. Komeat nousut, joita aariat ovat pullollaan, jäivät vaisuiksi ja laulaja vastaan orkesteri nousun luojana on aika huono yhdistelmä.

Kun katselin soittajalistoja, puuttui oma konserttimestari, oboen äänenjohtaja, 2. viulun äänenjohtaja jne. Varmaan aivan syystä, mutta tällaiseen julkisuuteen, mitä laulukilpailut orkesterille tuo, ei pitäisi mennä puolivaloin, oli sitten kysymys tuurajien taidoista tai harjoitusten määrästä.

Toisen puoliskon aarioissa olikin jo enemmän puhtia, mutta kokonaisuus jäi komeita corno-, huilu- ja klarinettisooloja lukuunottamatta harmittamaan.

Miesten sarjan ykkösenä pidän Waltteri Torikkaa. Viimeisteltyä, nautinnollista musisointia, jossa jokainen ääni helisee ja musiikillinen linja kantaa. Athanaëlin aaria oli tylsä, eikä tuonut mielestäni lisäarvoa kilpailumielessä. Kreivin aaria Hai gia vinta la causa oli taattua tavaraa.

Musiikillisesti tenoreista minua miellytti enemmän Niklas Vepsä. Äänen kvaliteetissa ja soinnissa on vielä työsarkaa. Finaaliaariatkin olivat sopivan tuntuisia valintoja.

Mika Nisulalla on komea tenoriääni, mutta musiikillisten kokonaisuuksien hahmottamisessa en pääse kuulemani perusteella yhteisymmärrykseen. Pelkkä ääni ei kanna loputtomiin.

JUKKA LIND