Suomalaisuuden sampo pyörii myös runomittaa tankkaamatta

27.2.2009 4:00

Kalevalasta ei enää tule ensimmäisenä mieleen yäk. Lemminkäisen naissankarius kiinnostaa yläkoulun poikia. PETTERI VÄRTÖ

TAAS ON syytä olla kateellinen nuoremmille polville. Elämä on edessä, iho on sileä eikä mittaakaan enää täytetä Kalevala-trokeella. Kansalliseepoksen opettaminen kouluissa on nykyisin kaikkea muuta kuin runojen ulkoa tankkaamista. Koiranpalveluksen teki Mauri Kunnas, fantasiabuumi juoksi mukana.

- Kalevalaa opetetaan ekaluokasta lähtien. Lasten Kalevalaa luetaan ja myös Kunnaksen Koirien Kalevala on alaluokilla apuna. Kuvaamataidossa on piirretty mielikuvia hahmoista. Koko teosta ei luetuteta niin kuin omana oppikouluaikana, jolloin siihen tuli kammo pitkäksi aikaa, Leo Kinnari kertoo.

Ruokolahden koulukeskuksen 6. luokan opettajan mukaan Elias Lönnrot jää vieraaksi, mutta muuten lähestymistapa imaisee mukaansa. Myytit kiehtovat.

- Kalevala uppoaa satumaisena. Sitä voi markkinoida suomalaisena fantasian esikulkijana, mikä ei vähennä mielenkiintoa nyt, kun fantasia kiinnostaa.

KALEVALA pulppuaa paitsi suomalaisen kansanrunouden aarteita myös äksöniä kuin hurjin amerikkalainen toimintaleffa. On sammonryöstöä, sisaren pilaamista ja sotaa sekä fantasiahahmoja ja -tapahtumia. Lönnrotin into kansanrunouden toistovariantteihin ja tapa esittää ne piilottaa hieman tapahtumia.

- Kalevala on raskaslukuinen, kun toistoa ja kertaamista on niin paljon. Se vaatii paneutumista kuten kaikki muutkin eepokset, Kaisu Lahikainen sanoo.

Lauritsalan lukion äidinkielen opettajan mukaan nykynuoret ovat silti hyvinkin vastaanottavaisia teosta kohtaan. Kaikki eivät enää sano "yäk" Kalevalalle.

- Se on lähellä nuorille tuttua fantasiakirjallisuutta. Aiempi tapa jankata Kalevalaa tappoi innon, nyt teoksen merkitys ymmärretään ja sitä arvostetaan. Käsittelytapoja on monia, eräskin ryhmä innostui kirjoittamaan nykyajan aiheista kansanrunon mitassa. Kerran tunneilla laulettiinkin kansanrunoa.

NYKYNUORET tuntevat kansalliseepoksen keskeiset hahmot hyvin. Väinämöinen, Lemminkäinen, Ilmarinen ja Louhikin putoilevat suusta kyseltäessä.

- Teoksen hahmot ovat aika mielenkiintoisia tyyppejä, mutta kiinnostus hahmoihin vaihtelee. Väinämöinen kiinnostaa aina, Lemminkäinen kiinnostaa poikia enemmän, kun sitä karrigoi naistenmiehenä, ja joskus Louhi on tosi mielenkiintoinen jonkun tyttöryhmän mielestä, Sanna Nisonen luettelee.

Saimaanharjun yhtenäiskoulun äidinkielen opettajan mukaan Kalevalan juonen ymmärtämisessä helpottaa koulukirjojen suorasanainen versio tarinasta. Runomuoto alkusointuineen ja toistoineen tuntuu sen sijaan usein hankalalta. Hirveään pullikoimiseen Nisonen ei ole Kalevala-tunneillaan törmännyt.

- Lönnrotiin käytetään myös aikaa, sillä hän oli aika mielenkiintoinen henkilö. Lisäksi puhutaan muista vastaavista eepoksista, joita maailmalta löytyy.

LASTEN- JA fantasiakirjallisuuden sekä sarjakuvien ohella nuorten kiinnostusta Kalevalaan lisää musiikki. Musiikkigenrejen lisääntyessä kalevalaisesta yhtenäiskulttuurin sammosta ammentuu vaikutteita erilaisille treenikämpille. Tunnetuimpia kotimaisia Lönnrotin takojia ovat CMX, Kotiteollisuus ja Värttinä.

KALEVALA

Suomen kansalliseepos.
Ilmestyi vuonna 1849.
Perustuu Elias Lönnrotin (1802-1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin.
Runot eivät ole runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä on muokattu.
Kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja.

• Keskustelun ohjeet