Monsteriser ei turhia vouhota

Kahden levyn ja klubikeikkojen myötä Monsteriser on kerännyt ympärilleen alati kasvavan ja innokkaan kuulijakunnan. JOUNI HIRN

Eteläkarjalainen raskasta rockia esittävä Monsteriser-yhtye julkaisi kevään korvalla toisen albuminsa Shortcuts to a Dead End. Laulaja-kitaristi Miitri Aaltonen ja rumpali Janne Hynynen suhtautuvat valoisasti yhtyeensä tulevaisuuteen.

Vuodesta 2005 saakka toiminut Monsteriser pysyttelee toisella levyllään riffipohjaisen kitararokin tiellä. Vaikutteita on tarttunut hevistä hard rockiin ja grungeen - löytyypä levyltä yksi akustinen puoliballadikin.

Edellisen levyn tapaan uusi albumi äänitettiin Imatralla Miitri Aaltosen isännöimällä Music Bros. -studiolla. Mukaan ei huolittu ulkopuolista korvaparia, vaan tahtipuikkoa heilutti Suomen arvostetuimpiin tuottajiin lukeutuva Aaltonen itse.

Lähtiessään levyntekoon bändillä oli valmiina vain muutama uuden kappaleen aihio.

- Biisejä joutui tunnustelemaan studiossa ja ottamaan selkoa, että minkälaisten kappaleiden kanssa ollaan tekemisissä. Tekoprosessi oli ajoittain yhtä usvaa, ja objektiivisuus katosi tekemisestä jo ensimmäisen viikon aikana, kertaa Miitri Aaltonen levytyssavottaansa.

- Onneksi ei kuitenkaan ryhdytty pingottamaan liikoja, vaan annettiin intuition viedä. Mutta taisi se äänittäminen olla etenkin Miitrille melkoista Via Dolorosaa, peesaa Janne Hynynen.

- Niin no, näin jälkikäteen voin todeta, että tämän parempaan emme tälläkään kertaa pystyneet, ja että levystä tuli kuin tulikin hyvä. Olemme tyytyväisiä siihen, Aaltonen summaa.

Aaltonen ja Hynynen mieltävät Shortcuts to a Dead Endin esikoisalbumia monipuolisemmaksi kokonaisuudeksi. Syynä on se, että tällä kertaa sävellysvastuun jakoivat kaikki neljä soittajaa.

Levyn sanoitukset ovat lähtöisin Miitri Aaltosen pääkopasta. Vaikka sulkakynä viuhuukin, miksikään pöytälaatikkorunoilijaksi ei Aaltonen tunnustaudu.

- Kirjoitan ainoastaan pakon edessä ja tuli perseen alla. Yleensä sanoitukset käsittelevät ihmiseloa ja etenkin sen nurjaa tai ikävää puolta, huolineen ja murheineen, Aaltonen sanoo.

- Henkilökohtaisesti pidän paljon Miitrin teksteistä. Niissä on luonteva sivustatarkkailijan näkökulma. Ei saarnata eikä politikoida, sanotaan vaan miten asiat nykymaailmassa menee. Ja nehän menee yleensä päin helvettiä, Hynynen innostuu.

Kahden levyn ja klubikeikkojen myötä Monsteriser on kerännyt ympärilleen alati kasvavan ja innokkaan kuulijakunnan.

- Keikkapaikoilla näkyy yleensä neljä tuttua naamaa lavalla, ja jos ollaan kotikylillä, saattaa myös vaimon naama yleisön joukossa vilahtaa, Aaltonen vitsailee.

- Ja meidän äiskän, rumpali komppaa.

- Ei me olla vielä kovinkaan suuren yleisön tietoisuudessa, mutta esikoislevy myi ainakin meidän omia odotuksia enemmän, joten bändistä kiinnostuneita tuntuu olevan aika mukavasti. Ja kyllä noilla keikoillakin joitain tuttujakin naamoja vilahtelee, sanoo tuo kyyninen Miitri mitä vaan.

Aaltonen ja Hynynen suhtautuvat bändiinsä tosissaan, mutta rennosti. Homma pyritään pitämään mahdollisimman hauskana ja vapaana kaikesta paineesta.

- Meitsille Monsteriser on harrastus, jonka parissa kausiluonteisesti menee aikaa enemmän, toisinaan taas vähemmän. Silti teemme musiikkiamme tosissamme, mutta emme vakavissamme. Myö ollaan Jannen kanssa soitettu samassa bändissä niin kauan, että olisi vaikea kuvitella elämää ilman bänditoimintaa, Aaltonen miettii.

Hynynen huomauttaa, että kaikilla jäsenillä on muutakin elämää, eikä bändi ole kenenkään viimeinen oljenkorsi. Tavoitteita ja unelmiakin bändin suhteen toki on, mutta niistä ei vouhoteta.

- Kysymys on kuitenkin vaan musiikista ja rokkibändissä soittamisesta, ei se ole elämää suurempaa. Väitän kuitenkin, että rehellisesti tehdylle hyvälle musalle löytyy aina kuulijoita, mutta mistä ja millä mittakaavalla niitä kuulijoita löytyy, ei ole enää meistä kiinni. Annetaan asioiden mennä omalla painollaan, Hynynen linjaa.

Aaltonen ja Hynynen muodostavat Kotiteollisuuden levyillä ja muutamilla keikoilla vierailleen kahden miehen Penis Minores -taustakuoron. Hynysen mukaan yhteistyö isoveli-Jounin luotsaaman Kotiteollisuuden kanssa jatkuu korkeintaan tulevilla levyillä.

- Ei riitä energia. Kotiteollisuuden reissut on niin rankkoja sekä henkisesti että fyysisesti, että niistä palautuminen kestää liian kauan. Pikkuveli on aina pikkuveli, ei pysy isojen miesten kyydissä, Janne Hynynen päivittelee.