Salla Brunoun internetissä julkaisemasta kirja-arvostelusta lainattiin suoria pätkiä Keskipohjanmaa-lehden arvosteluun joulukuussa. Tapauksesta tehdään lehteen oikaisu ja korvauksesta neuvotellaan. JUUSO ALA-KYYNY

INTERNET on madaltanut kynnystä tekijänoikeusrikkomuksiin. Tämän sai huomata myös lappeenrantalainen kirjallisuudenharrastaja Salla Brunou, 29.

Brunoun internetissä pitämästä kirjallisuus-blogista oli otettu suoria lainauksia Kokkolan seudulla ilmestyvässä Keskipohjanmaa-lehdessä julkaistuun kirja-arvosteluun 14. joulukuuta.

Lainaukset koskivat Brunoun 3. marraskuuta tekemää arvostelua Jari Tervon Ohrana-kirjasta. Lehtitekstissä oli lainattu myös Yleisradion Radio Suomen toimittajan Juha Roihan arvostelua samasta kirjasta.

Lehteen lainatut tekstinkappaleet noudattavat yksittäisiä sanavalintoja myöten Brunoun ja Roihan kirjoituksia. Arvostelun 13 kappaleesta noin neljä noudatteli Brunoun tekstiä, kuusi Roihan.

- Ajattelin, että tämä on jotakin ihan hassua, että tätä on näin sanasta sanaan lainattu. Tottakai loukkaannuin. Jos minun tekstiäni lehteen laitetaan, kyllä se pitää olla siellä minun nimelläni, Brunou kuvailee ensituohtumustaan.

TAPAUS TULI ilmi viime sunnuntaina blogin lukijan kautta. Hän oli lukenut molemmat jutut ja havainnut yhteyden. Brunoun tarkistettua asian selvisi, että sanomalehden verkko-osoitteesta oli vierailtu blogissa 12. ja 20. joulukuuta.

- Netin käyttäjien keskinäinen seuranta toimii aika hyvin. Ehkä Keskipohjanmaassa ei ajateltu, miten äkkiä kiinnostavat asiat netissä leviävät, tietotekniikasta diplomi-insinööriksi ja historiasta filosofian maisteriksi itsensä lukenut Brunou sanoo.

Brunou on jo ottanut yhteyttä lehteen, ja vaatinut asian oikaisua ja korvausta. Korvaus tällaisissa tapauksissa on yleensä normaali kirjoituspalkkio kaksinkertaisena. Hän on ollut myös yhteydessä journalistiliittoon, arvostelijain liittoon ja freelancer-journalistien liittoon.

Brunou on pitänyt blogia viime vuoden maaliskuusta alkaen, ja julkaissut 37 arvostelua. Plagiointitapaus on kasvattanut blogi-kävijöiden määrän moninkertaiseksi. Tavallisesti sivulla kirjataan 30-50 käyntiä, tiistaina kävijöitä oli 240.

YLI 20 VUOTTA toimittajana työskennellyt Juha Roiha on törmännyt plagiointiin uransa varrella monta kertaa. Nyt esille tulleen tapauksen hän arvioi asiantilat huomioon ottaen "viattomaksi".

- Jutun tekijällä on ollut henkilökohtaisia ongelmia kirjoitusvaiheessa. Hän on suoraan sanonut, että olisi ollut parempi olla ne hetket sairaslomalla, Roiha toteaa.

- Mutta hän on nyt kuitenkin näin julkisesti tehnyt, ja silloin täytyy kohdata ne asiat. Tämä on periaatekysymys: näin ei tehdä. Piste, Roiha sanoo.

KESKIPOHJANMAA julkaisee tapauksesta oikaisun perjantain lehdessä. Korvauksista ja muista jatkotoimista lehti päättää myöhemmin.

Kirja-arvostelun kirjoittanut Jyrki Aro on ollut lehden toimittajana 1980-luvulta alkaen ja toimii tällä hetkellä lehdessä vuoropäällikkönä. Hän tekee kirja-arvosteluja muun työnsä ohella. Lehden varsinaiset arvostelijat tulevat talon ulkopuolelta.

Kulttuuritoimituksen esimies Tiina Ruotsala on plagiointitapauksen johdosta "ällikällä lyöty". Ruotsala ei ollut kuitenkaan keskustellut asiasta Aron kanssa torstai-aamuun mennessä.

Päätoimittaja Lassi Jaakkola on puhunut tapahtuneesta Aron kanssa "sisäisenä keskusteluna asiallisessa hengessä".

- En ole ollut aikaisemmin tällaisen asian kanssa tekemisissä. Tällainen menettely ei ole millään tavalla hyväksyttävää, Jaakkola tyytyy kommentoimaan.

TOIMITTAJA JYRKI ARO on ollut jo yhteydessä Brunouhun ja Roihaan. Hän on pahoitellut tapahtunutta, ja selittänyt sitä "typeränä työtapaturmana".

- Kun olen laatinut arvion, edellisenä päivänä vaimo on ollut rintasyöpään liittyvässä lisäleikkauksessa. Kuvittelin, että työ on sopiva lääke, jolla pystyn unohtamaan nämä asiat, Aro sanoo.

Aro kertoo työprosessissa koonneensa tapansa mukaan yhteen sekä omia ajatuksiaan että muilta lainattuja arvosteluita. Käsiteltävää tekstiä oli lähtötilanteessa moninkertainen määrä lopputuotokseen verrattuna.

- Olen veivannut kappaleita paikasta toiseen ja kirjoittanut niitä uusiksi. Lopulta en enää muistanut, mikä on omaa ja mikä lainattua. Sen takia olisi ollut järkevää jättää koko juttu kirjoittamatta, Aro toteaa.