Puhdistuksen Aliiden loistava ilta

Hansin roolissa laulaa Tuomas Katajala ja nuorena Aliidena kuullaan Helena Juntusta. Kuvaaja: Stefan Bremer

Jüri Reinveren ooppera Puhdistus Kansallisoopperassa 20.4. Musiikin johto Paul Mägi, ohjaus Tiina Puumalainen, lavastus Teppo Järvinen
Päärooleissa Helena Juntunen — nuori Aliide, Johanna Rusanen-Kartano — vanha Aliide, Nina Keitel — Zara, Jaakko Kortekangas — Martin, Tuomas Katajala — Hans, Juha Riihimäki — Pavel, Koit Soasepp — Lavrent, Hanna Rantala — Ingel, Petri Pussila — kuulustelija.Jüri Reinvere on tehnyt Sofi Oksasen Puhdistus -romaanin pohjalta samannimisen oopperan, jonka libretosta hän myös vastaa.

Vaikka Puhdistus kertoo totalitaarisen hallinnon mahdista ja vallankäytöstä yhteiskuntaa ja sen kansalaisia kohtaan, toiminnasta, mikä murentaa, saastuttaa ja sairastuttaa ympäristönsä, voi sen myös ottaa pois viitekehyksestään ja siirtää arkeen.

Sama voi tapahtua paljon pienemmissäkin yksiköissä, kuten työyhteisössä tai perheissä, joissa itseriittoiset narsistiset superegot toimivat ja alistavat suodattaen kaiken oman etunäkemyksensä kautta.

Sama ahdistus, mikä oopperan tekstissä koetaan, on arkea tuhansissa yhteisöissä.

Reinveren musiikki ei saanut minua mitenkään vakuuttuneeksi. En huomannut musiikissa henkilöiden, tapahtumien ja ajan yhteyttä, mikä nyt tietysti tällaisen musiikin osalta voi ensimmäisellä kerralla hukkua useissa kohtaa sangen tuhtiin satsiin. Musiikki ei myöskään tukenut laulajia mitenkään. Klustereiden päällä tosin melodia kuin melodia toimii.

Tiina Puumalaisen ohjaus oli hyvä ja napakka. Oopperan kulussa oli koko ajan tunnelmaa ylläpitävä jännite ja aikasiirtymät oli toteutettu todella sujuvasti helppotajuisiksi.

Teppo Järvisen lavastusratkaisu on kaikin puolin onnistunut ja automatiikan käyttö ratkaisuissa on toimiva, mutta tuo myös aiheeseen sopivaa aavemaisuutta

Johanna Rusanen-Kartano ja Helena Juntunen tekivät todella hienot roolisuoritukset Aliidena niin musiikillisesti kuin näyttämötyöltäänkin. Kummankin äänessä on komea ydin, jonka ympärille musiikin sävyt ja vihahteet voi rakentaa. Yhteistyö ilmeitä ja eleitä myöten oli mainiota, mikä tuki tekstiä ja tilanteita upeasti. Loistosuoritukset!

Niina Keitel teki myös mainion iltapuhteen ja tuntuu viihtyvän lavalla. Osia Keitelin tekstistä jäi matalalle ja kohtuuttoman paksun satsin päälle tai paremminkin alle kirjoitettuna kuulumattomiin.

Ooppera on sisällöltään ja ilmiasultaan mieleeni. Siinä on sellaisia tuntoja, jotka antavat sulattelemisen ja miettimisen aineksia itse kullekin.

Jukka Lind