Pelivuorossa Afrikan tähdet

KonsertitLappeenrannan kaupunginorkesterin ja Rakuunasoittokunnan yhteiskonsertti Tähdet Afrikasta 7.1. Lappeenranta-salissa.
Musiikin johto Tibor Bogányi. Soolisteina Linda Bukhosini, sopraano ja Bongani Tembe, tenori.Jos ei laulukilpailulla, niin Laulava Lappeenranta -tapahtuman puitteissa laululla kuitenkin vuosi aloitetaan. Tällä kertaa solisteina eivät tavan mukaan vierailleet kotimaiset kilpailuvoittajat vaan alansa uranuurtajat, aviopari Bukhosini-Tembe, pituuspiirimme toisesta päästä Etelä-Afrikasta.

On mielenkiintoista huomata, kuinka globalisaatio vaikuttaa myös kulttuurin alalla ja länsimaisen musiikin valtavirtaukset saavuttavat jalansijaa niin Afrikassa kuin Aasiassakin.

Kiitettävän hyvin molemmat laulajat olivat ilmanalastamme selvinneet, ja parhaimmillaan ääni täytti salin komeasti, mutta nuoteista luku ottaa tehosta aina oman osansa. Olisiko Juilliardin opeista huolimatta vielä toivoa omaleimaisen kulttuurin säilymisestä, etteivät Lenskin aaria Tšaikovskin Oneginista tai Dvorakin Rusalkan nimiaaria olisikaan vielä pelkkää kauraa? Tästä voisi nuottien käytön lisäksi kieliä myös molempien aarioiden epäslaavilaisen nopeahko tempo.

Eurooppalaisen oopperan helmien kelpo toteutuksesta siirryttiin svengaavan afrikkalaisen musiikin pariin ja kuinka ollakaan, pariskunta ja orkesteri olivat vapautuneimmillaan.

Laulajan arkea on monikielisyys, tässäkin konsertissa yhdeksän kieltä. Komeana päätösnumerona kuultiin Saimaanrannan valssi selkeästi äännetyllä suomenkielellä.

Orkesteriosuudet olivat Strausseineen ja Tšaikovs-keineen jouluun ja uuteen vuoteen ajoittuvia.

Pähkinänsärkijän osat olivat hieman ongelmallisia, kun pikkuruinen jousisto vielä jaettiin diviiseihin. Kuulokuva ei liene ollut tavoitellun mukainen soittajien hyvästä suorituksesta huolimatta.

Straussin Katrilli, jolla ei ole tekemistä suoranaisesti kansantanssin vaan 1800-luvun puolivälin villityksen kanssa, Verdin Naamiohuveista puoltaa sisällöltään paikkaansa, mutta vaatisi huomattavasti parempaa tarkkuutta ylimenojen sujuvammassa toteutuksessa.

Parhaimmat hetket orkesterin parissa koin Mascagnin Cavalleria rusticanan välisoiton ja Rossinin Varastelevan harakan parissa. Niissä välkehti musiikillisen viestinnän tahtoa.

Jukka Lind