Pietarin viemisenä uutta, vanhaa ja lainattua

Konsertit
Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti 22.11. LPR-salissa.
Musiikin johto Tibor Bogányi, solisti Sami Koskela djembe- ja darabuka -rummut.
Säveltäjiä Bergman, Radvilovich ja AhoKaupunginorkesteri esitti ennen Pietarin Sound Ways -nykymusiikinfestivaalille lähtöä ohjelmistonsa kotiyleisölle. Jos ohjelmakokonaisuudet eivät ihan aina ole napsahtaneet kohdalleen, niin tällä kertaa kylläkin, kun kuultiin uutta, vanhaa ja lainattua.

Vanhaa edusti Erik Bergmanin Concertino da camera op. 53, mikä 50 vuoden iästään huolimatta on todella tuore. Moni-ilmeisyydestään ja rytmisestä monimuotoisuudestaan huolimatta teoksen kokonaisrakenne ei herpaannu vaan naulitsee kuulijan mielenkiintoiseen musiikki-ilotteluun. Oktetti, joka jousiston osalta koostui orkesterihierarkian ”varakalustosta”, näytti oivaa osaamistaan.

Liki tasan vuosi sitten konsertissa esitettiin Aleksander Radvilovichin Juudas-passio. Nyt lainattua oli tämän pietarilaissäveltäjän kantaesitetty Sinfonia n:o 4, mikä jatkoi muistikuvani mukaan samalla melodisen kokeilun tiellä, jolla nykymusiikin tehot tulevat esiin enemmänkin sävyjen kuin teoreettisten ja teknisten ratkaisujen ja kokeilujen kautta. Mittatilaustyö ja orkesteri kohtasivat hyvin: tasapainoinen pikku sinfonia.

Kalevi Ahon Sinfonia n:o 14 Rituaaleja, mikä edusti uutta suomalaista musiikkia, jaksaa innoittaa kerta kerralta enemmän. Myös orkesteri on saanut, olikohan tämä minulle jo kolmas kuuntelusessio, osiin lisää syvyyttä ja ilmettä sekä musiikille dynaamista suuntaa. Ääntä kantamattomassa salissa tosin huiluäänet ja maukkaat soolot voisivat olla tuhdimpiakin.

Sami Koskelan shama-nistiseen rumpuosuuteen on myös esitysten myötä tullut enemmän paloa.

Tibor Bogányi on hyvän lyöntitekniikkansa ansiosta nykymusiikin parissa parhaimmillaan. Muuntuvien tahtilajien viidakossa syke säilyy ja insatsit napsahtelevat napakasti kohdalleen.

Jukka Lind